Tummukaa varjot vain, muistot loistaa

Päivä on ollut ihan huikee jo tähän mennessä. Aamulla jo heräsin virkeänä, mikä on oikeasti tosi harvinaista. Ainut miinus ehkä tässä päivässä on ollut lämpötila kotona. Siellä lähes tulkoon hikoili, kun hostäiti unohti ottaa ajastuksen pois päältä ja sen takia lämpötila oli niin korkea..  Naaman pesun kautta menin keittämään itselleni kahvia sekä laittamaan aamupalan valmiiksi. Murot maistuivat ihmeellisesti paremmalta, kuin muina aamuina. Normaaliin tapaan Boss odotti mua oven takana ja tuli odottamaan mun kanssa tienreunaan bussia, mahtava koira ja tänään tuli myös meidän toinen ulkokoira Rockey tienreunaan. Molemmat oikein hakeutuivat mun kainalooni, että varmasti rapsutaisin heitä. Nuo kaksi koiraa piristää kyllä aamua aina!

Koulussa heti ekalla tunnillä meillä oli ns. vapaa tunti, kun kouluun tuotiin lisää kokkaustavaroita ja meidän luokan pojat kantoivat niitä luokkiin ja me saatiin sitten tehdä mitä halutaan kunhan pysytään luokassa. Aloin selailemaan netistä kuvia, jotka lisään sinne aina, kun otan uusia kuvia. Mietin, että kaipaanko kotiin ja totesin, että en. Mulla on edelleen muistot kaikista. Täällä aloitin uuden elämän, uudessa maailmassa. Ja pakko sanoa, että en ole katunut hetkeäkään, että lähdin vaihto-oppilaaksi. Multa kysytään aikalailla päivittäin, että ikävöinkö kotiin. Aikaisemmin en ole osannut tähän vastata, mutta tänään vasta tajusin, että oikeasti en edes kaipaa. Olen nyt jo ollut lähes viisi viikkoa täällä. Aika menee aivan liian nopeasti, oikeasti olen takaisin Suomessa ennenkuin tajuankaan. Ja jos täällä alan himmailemaan mun elämääni ja miettimään asioita, joita tein Suomessa, niin vuodesta ei tule niin upea. Minä, kun haluan muistaa tämän vuoden koko loppu elämäni ajan, siitä olen varma. Täällä kasvan sekä kehityn niin henkisesti kuin fyysisesti, niin hassulta, kun se kuulostaakin.

Täällä alkaa tuntua jo, että olisin jo perheenjäsen sekä kuin olisin asunut täällä aina vaikka samaan aikaan olo on, miten on voinut mennä viisi viikkoa, kun juuri mä lähdin Helsingin lentokentältä. 

Haluan tämän vuoden aikana unohtaa aivan kaiken mitä Suomessa on ja vuoden jälkeen voin aloittaa aivan puhtaalta pöydältä uudella itsevarmuudella. Mun itsevarmuus on tämän ajan aikana jo kasvanut niiin paljon etten osaa edes sanoin kuvailla asiaa. Oon aina ollut välillä itsevarma ja välillä hävennyt itseäni niin etten ole edes halunnut puhua. Alkuun mulla oli tuo jälkimmäinen tunne täälläkin, mutta nyt se on jo kadonnut kokonaan. Tiedän ettei mun tarvii hävetä itseäni - olen mikä olen ja sillä selvä. En halua esittää muuta kuin olen, jos joku ei musta pidä niin ei pidä sille en voi mitään.

Hannele ja kumppanit en mä silti teitä unohda älkää hätäilkö sitä ;)

No matter how far we go

Juttelin bussissa tänään Shelbyn kanssa ja se kysyikin multa, että mikä on suurin eroavaisuus Suomen ja Amerikan välillä ja aloin itsekin tätä pohtimaan sekä jakamaan mielipiteitä minkälaisia eroja on näiden kahden maan välillä.

• Ihmiset ovat täällä mukavia, voisin jopa väittää, että mukavempia kuin Suomessa ja sillä meinaan sitä, että anteeksi pyydellään lähes koko ajan, ovi avataan sinulla varsinkin jos olet mies niin sinun tulee avata ovi tai sitten sut luokitellaan todella töykeäksi ihmisesksi myös opettajia teitillään esim Ms tai Mrs. Voisitteko kuvitella, että jos Suomessa vahingossa joku osuu suhun repullaan niin pyytää anteeksi? Myöskin täällä on todella tärkeää sanoa huomenta,kiitos ja hei.
• Lämpötila oli täällä ehkä suurin shokki mulle. Sinä päivänä, kun astuin ulos lentokentältä Dallasiin olin lähes tulkoon kuolla kuumuuteen. Sinä päivänä oli lämpöä 47 celsiusta ja perhe sanoikin, että saavuin juuri pahimpaan aikaan sillä sinä päivänä rikottiin lämpöennätys.. Nyt alkaa viilenemään jo ja ensi viikoksi on luvattu vain 28-30 celsiusta, yay. 
• Koulussa meillä on ns. koulupuvut tai siis dress code, joka on aika erikoista sillä enhän mä ole sellaiseen tottunut Suomessa. Ja jos joku vielä sanoo, että Suomen kouluissa on kylmä luokissa niin ette ole ikinä ollut Jenkkien koulussa. Voi hyvä luoja, joudun ottamaan ihan takin joka päivä mukaan kouluun.
• Liikuntatunnit on täällä tosi rankkoja. On hieman eri meininki kuin Suomessa. Täällä rehkitään niin, että hiki valuu ja jos yksi lintsaa niin kaikki joutuu siitä kärsimään.
• Niinkuin kaikki varmaan arvaakin, että kieli oli suuri muutos. Kukaan ei ymmärrä mun äidinkieltäni ja joudun opettelemaan toista kieltä, mutta tää ei ole ollut vaikeaa. Mä jopa jo ajattelen asiat englanniksi, outoa. Hevosille sekä koirille puhun englanniksi, tainnut mennä pää sekaisin.

 Nyt ehkä herääkin kysymys, mikä se suurin eroavaisuus on nöiden kahden välillä? Pakko myöntää, että itse en osaa asiaa teille kertoa. Kokonaisuutena tämä muutos oli vain niin suuri ja on edelleen. Eilen illalla istuin keittiössä ja katsoin, kun hevoset laidunsi ja koira istui aidan nurkalla aloin miettimään, että olenko todella täällä. Melkein jopa aloin nipistelemään itseäni, jotta saisin asiaan varmuuden. Olen ollut reissun päällä kohta viisi viikkoa ja ei kyllä tunnu siltä. Juuri mähän tänne vasta tulin? Mulla alkaa rutiinit muodostua, että mitä teen päivällä ja mitä illalla sekä kieli alkaa olla jo helpompaa. Totta kai jotain sanoja on edelleen mitä joudun kääntämään. Koulussa ymmärrän paljon enemmän jo mitä ensimmäisellä viikolla, vaikeaa edelleen on. Niin monia tuntemattomia sanoja tulee edelleen vastaan. Opettajat alkavat ymmärtämään etteivät voi vaatia multa samoja asioita tai ainakaan samassa ajassa.

"Just keep going, everything will be just fine"

Vihdoinkin oikeita kuvia

Sain tänään mun kamerani Laceyn luota vihdoinkin ja nyt saan heitettyä nämä kuvat kamerasta teidän nähtäville!

kuvasta löydät uuden rakkauteni Iphonen. jota olen varjellut oikein olan takaa sekä koulun läppärin, MacBook Air

Työskentelin yks päivä ponin kanssa pyörötarhassa ja tajusin silloin myös miten se tekee kaikkia temppujaan kuten nousee pystyyn kun nostat kätesi ylös nopeasti sekä kumartaa kun menet sen vierelle ja menet kyykkyyn ja avitat käden kanssa!

Herra possu odottelemassa sen ruokia. Nyt se alkaakin näyttää jo aika hyvältä, ehkä voisin alkaa katsomaan jo sen ruokintaa uudelleen ja ehkä vähentämään tai ainakin muuttamaan sitä!

Näitä öttimönkiäisiä on joka paikassa. Ainakin sadottain pihassa. Ei ole siis mitenlään vaarallisia eikä pidä mitään ääinä ne vaan pomppii ja lähtee pois sun edestä

Brie vielä paksukaisena

sekä parit kuvat perjantaina pelistä!

Lauantaina mennään kisoihin, jonne lähtee vain Prissy mukana tällä kertaa. Kengittäjää tarvisi Wes,Prissy,Kid ja Ribbit. Tai kengittäjiä löytyy kyllä, mutta mun hostäiti haluu noille hyvän kengittäjän. Muut hevoset kuulemma joku normi halpa kengittäjä kengittää.

Miten mun viikonloppu meni?

Sanotaanko liian nopeasti! Perjantaina oltiin jalkapallo, jonka Sanger voitti. Yhtään mitään me ei mun kavereiden kanssa tajuttu, mutta naurettiin ja taputettiin aina kun muutkin, lopuksi kysyttiin muilta, että kumpi voitti, jotta tiedettäisiin sanoa se kaverini äidille, jonka luokse olin menossa yöksikin.

 

Lauantaina lähdettiin heti aamulla joskus kahdeksan aikaa liikkelle viemään tätä mun ystävän hevosta uusille omistajille sekä vähän shoppailemaan Abrey nimiseen kaupunkiin.

Shoppaillessa mulle ei tarttunut kovinkaan paljoa mukaan (huom äiti, kaikki oli tarpeellisia). Ostin kahdet housut, käsirasvaa kun täällä oikesti kuivaa kaikki paikat kun on niin kuumaa ja kuiva ilmakin! Sitten perumeikkivoide sekä neulepaita ja alennuksesta löysin vielä hauskan kuoren puhelimeeni!

 Eilen tosiaan myös pennut syntyivät ja alunperin luultiin, että niitä on viisi, mutta yksi syntyi kuolleena.. Brie on toiminut aivan loistavasti äitinä, mitä nyt haluaisi koko ajan ulos. Tiedä sitten miksi ei viihdy sisällä?

Mun kamerakin tarvisi tyhjentää kuvista, kun siellä on jo niitä aivan liikaa, mutta se majailee vielä mun kaverilla kun unohdin sen sinne :D Nyt pitääkin lähteä treenaamaan Wes-heppaa, ennenkuin tulee pimeetä!

Miltä ratsastuksen kuuluisi täällä näyttää?

                                    OIKEIN



                                  VÄÄRIN

Kuulumisia

Kyllä äiti, olen hengissä vaikka en eilen tänne mitään kirjoittanut ;)

Pari päivää olinkin vissin kirjoittamatta mitään, kun ollut kiirettä sekä pari päivää sitten oli vähän huono päivä ja piti keräillä voimia juuri kyseisen päivän takia, mutta nyt olen jälleen iskussa sekä valmiina kohti uusia tuulia sekä valmis ottamaan lisää haasteita vastaan!

Koulussa jotkut asiat sujuvat enemmän kuin hyvin. Esimerkiksi mua pyydettiin näyttelemään meidän koulun näytelmään ja vielä pääosaan! Teatteriopettaja sanoi, ettei se haittaa ollenkaan, että mun englanti ei ole äidinkieleni, jonka takia se ei ole yhtä hyvä kuin muilla samassa ryhmässä olevilla, mutta mulla on kuulemma niin hyvä heittäytymiskyky (google translate auttoi tässä sanassa :D)  kieli haittaa mitään vaikka kuulemma mun englanti on hyvä verrrattuna siihen, että tää on vasta mun kolmas viikko täällä!

On muutenkin tosi mahtavaa kuulla kaikilta, ehkä eniten kuitenkin naapureilta, että kuinka hyvin puhun englantia ja olen kuulemma heidän mielestä paras vaihtari mitä tällä perheellä on ollut. Sen takia pääsenkin joka paikkaan hostvanhempieni kanssa kuten näihin isoihin kisoihin, jonne tulee myös Wes mukaan.

Eilen illalla mun aluevalvojakin tuli rutiinitarkastukselle ja oltiin juuri silloin naapureilla syömässä ja hän tuli sinne meidän kanssa ja kehui mun puheliaisuutta ja sanoi, että jos jatkan samaan malliin niin tulen pärjäämään oikein hyvin. Ymmärrettävää on kuulemma se, että koulussa on vaikeuksia kielen kanssa sillä sanat ovat lähestulkoon tuntemattomia. Osa opettajista tuntuu tajuavan tämän, että en ymmärrä kaikkea enkä pysty tekemään kaikkia asioita samalla aikataululla kuin muut, poikkeuksia kyllä näistä opettajistakin löytyy..

 Edellispäivänä meille saapui myös uusi koira ja jälleen on luku kymmenen kasassa tosin se määrä suurenee hetkenä minä hyvänsä sillä se saa pentuja!! Brie on siis corgi, joka on pelastettu ja hostäitini haki sen eläinsuojasta pari päivää sitten ja on niin hellyttävä koira, ettei siitä voi olla pitämättä. Se seuraa mua aivan joka paikkaan ja nyt onkin sängyssä jo aika ahdasta, kun on kaksi koiraa ja munkin pitäis mahtua vielä jonnekin :D

appaloosan ja aasin risteytys 

Viikonloppuna olisi tarkotus laittaa Wes traikkuun ja lähteä parin kilsan päähän valmennukseen yhdellä melko kuuluisalle valmentajalle, että saataisiin hiukan neuvoja kisoja varten, jotka on siis kuukauden päästä. ps. äiti ootko lähettäny mun saappaat jo?

Noita kisoja varten on siis ostoslistalla kisahousut sekä kisatakki, kun ne on pakollisia täällä kisoissa ja kannuksetkin pitää löytää jostain kaupasta sillä ilman niitä ei saa startata.. pps. äiti jos et oo lähettäny saappaita vielä niin laita samaan pakettiin mun valkoset kisahousut ja kannukset heppakaapista, muuten joudun ostaa ne..

On ollut hieman tunari olokin vielä, joku viikko sitten multa meni jalasta melkein kokonaan läpi rautalanka ja nyt tänään sain pohkeeseeni kivan kokoisen haavan joka on siis koko pohkeen pitunen, mutta ei onneksi ole syvä eikä tullut edes paljon verta. Tätä menoa mun perheeltä loppuu desinfiointi aine :D

Kuinka moni teistä muuten huomasi, että kaikki postauksen kuvat on otettu Iphonella? Eli kyllä omistan siis nykyään Iphonen ja sekä nuo ylläolevassa kuvassa olevat lenkkarit, rakkaus.