Kuulumisia

Oon kyllä ihan hengissä, mutta on ollut ihan hirveä kiire, kun Fancy saatiin myytyä ja mua tarvittiin sen esittämiseen ja sitten oon ollut mun kavereiden kanssa tällä viikolla tosi paljon ja sitten ottanut vihdoin uudet kynnet ja syönyt ekan kerran maailman parhaimmassa ravintolassa ♥ 

Koko viikkona kamera ei ole kulkenut mun mukana  ja oikeastaan kännykälläkään en ole ottanut kuvia. Kiire ja kylmyys on saanut mut pitämään kamerat levossa, mutta viime sunnuntailta löytyis kuvia, kun oltiin Stock Showssa, mutta en sieltä paljoa asioita muista.

Toi Stock Show on siis tosi suosittu Dallasin suunnilla ja se edelleen pyörii ja siellä menee rodeoita ja näyttelyitä vaikka tämä show laitettin pystyyn jo kaksi viikkoa sitten. Ja tämän saman shown yhteydessä oli karnevaalitkin, jossa oli pari laitettakin ja itse uskalsin jopa kummitustaloon mun hostveljen kanssa.

Kuinka moni teistä on maistanut kinuskiomenaa? Ihan super hyvää ja mulla on jopa muisto näistä kinuskiomenoista. Vuodesta  mulla ei ole mitään hajua ja maastakaan en ole yhtään varma, mutta muistaakseni oltiin Saksassa ja mun veli söi kinuskiomenaa ja isä otti siitä vdeota ja sen jälkeen mentiin johonkin rakennukseen, mutta en tiiä, että miksi mun päässä on, että oltaisiin oltu terveyskeskuksessa (??) ja unohdettiin kamera sinne, mutta joku oli palauttanut sen löytötavaratoimistoon ja saatiin se takaisin, kun ne tunnisti mun veljen siitä videolta, niin ne oli varmoja, että kamera on meidän.. :D Ihan hassua, että mulle on tollainen jäänyt niin hyvin päähän!

Ensi viikko pitäisi sataa koko viikko lunta tai vettä, mutta koska Texas se voi muuttua aivan toiseksi päivän kuluessa, mutta yritän ensi viikolla kantaa kameraa paremmin mukana :)

Kysy & Linkitä

Kaikille varmaan tuttu käytänkö eli tilaisuus linkittää blogisi, mutta ehtona on, että kysyt vähintään kaksi kysymystä, mutta tietysti pelkkiä kysymyksiäkin saa kysyä. Reilu viikon kuluttua valitsen sitten  blogien joukusta 5-10 mielestäni miellyttävää blogia ja teen niistä esittelyn sekä vastaan eri postauksessa kysymyksiin joko videolla tai tekstillä ja siihen sinä saat vaikuttaa, joten jätä samaan kommenttiin toivomuksesi. Muistathan linkittää blogisi http:// - muodossa. 

Eli sinulla on 10 päivää aikaa. En ota enää blogeja vastaan 7.2 jälkeen.

Pitää olla iloinen pienistä asioista

En tiiä miksi mulla on just nyt sellainen tosi iloinen olo, vaikka mun käsi huutaa hoosiannaa, kun jouduin "hevosonnettomuuteen". Tattoo sai siis vetopaniikin ja mun käsi oli narussa jumissa, mutta kuitenkin se ei nyt kuitenkaan ollut tän asian pointti.. Lähinnä se, mistä asioista saan olla onnelinen tällä hetkellä. Kuinka monta pientä asiaa oon tänään huomannut mitkä on saanut mulle hymyn huulille, kuten aamulla oli ihana herätä kahden koiran vierestä ja lapset tuli melkein heti aamupalan jälkeen lauleskeleen mun huoneeseen.

K

Mulla on niin unelma tilanne hevostenkin suhteen ja ihania ystäviä tallilla ympärillä, jotka ovat varmasti elinikäisiä mulle. Tänään pyöräilessä kotiin tallilta ja kuunnellessa hyvää musiikkia tajusin oman onnellisuuteni juuri nyt. Kavereita on, vaikka eivät kaikki asiat olekaan samallaista kuin Suomessa eikä heidän kanssaan vietetä niin paljoa aikaa, niin ei se mua haittaa. He osaavat silti piristää ja naurattaa mua aina. Mulla on huippu perheet niin Suomessa kuin täälläkin. Molemmat perheet kannustaa mua ja on mun tukena, eivät hauku tai jätä mua varjoon. Kaipaan kotiin, mutta samaan aikaan en tahtoisi jättää tätä elämää mitä mulla on täällä. Jos saisin yhden toiveen jättää niin se olisi, että saisin nämä molemmat elämät yhdessä, ei tarvitsisi luopua kummastakaan.

KUINKA MONI TEISTÄ JOSKUS HAVAHTUU KUINKA HYVIN ASIAT ON?

Ja nyt ton kommenttimyrskyn takia on kommenttivahvistus päällä, eli kaikki kommentit menevät mun kautta ennenkuin päätyvät nettiin ja jos koen ne epäsopiviksi blogiini niin en tule niitä julkaisemaan :)

Suomi vs. Usa - Liikenne

Siis luoja minkä sodan toi edellinen postaus sai aikaan, rauhottukaa hyvä ihmiset, ainakin sain hyvät naurut ;)

Suomessahan sä pääset kulkemaan joka paikkaan bussilla tai sitten pyörällä. Amerikassa sulla ei tule mielenkään ottaa pyörää ja lähteä jonnekin (ellei se sitten ole naapurustosi sisällä). Ihmiset eivät autoa ajaessa täällä katso missä menee ihmisiä ja niitä ei varota vaan ajetaan samaa vauhtia ohi. Toinen on, että täällä ei pääse minnekään bussilla. En ole koko aikanani täällä edes nähnyt bussia, ellei koulubussia lasketa. Koulubussitkin ovat melko erikoisia, ensinäkin ne ovat keltaisia ja matkat niiden kyydissä ei ole niin tasaista, eikä tunnu edes, että he noudattavat liikennesääntöjä.

Suomessahan koulubussit pysää myös muillekin pysäkeille eikä vain niille tietyille, kuten täällä. Itse esimerkiksi tällä hetkellä joudun kävelemään ihan tyhmästi. Bussi menee kotini ohi, mutta en saa jäädä siinä pois, koska säännöt. Bussikäytökseen liittyy myös muitankin sääntöjä, kuten puhelimen käyttö on ehdottomasti kiellettyä, edes musiikkia et saa bussin liikkuessa kuunnella, niin kauan, kun bussi ei liiku saat tehdä aivan mitä lystäät, myöskin hassu asia on, että busseissa on valvontakamerat, mitä ei suomalaisista busseista löydy, ainakaan kovinkaan monista!

Täällä on ainakin mun mielestäni on suurinpiirtein samat säännöt kuin Suomessa, mutta aivan joka paikassa on Stop-merkkejä. Mä en ole ainakaan nähnyt yhden yhtäkään kolmiota tai muuta merkkiä mitä Suomessa käytetään. Stop-merkki tosin toimii täällä mielestäni eri tavalla, kuin Suomessa. Suomessahan oikeelta tuleva saa tulla ensin, mutta täällä se on, että se joka on pysähtynyt ensin niin saa lähteä myös ensimmäisenä, make sense?

Ja täällähän käytetään MPH toisin, kuin Suomessa on KMH, eikä täällä tule niin helposti pysäytetyksi mitä Suomessa tulee. Se on enemmänkin laki kuin sääntö, että ajetaan aina vähän ylinopeutta, tosin tämä pätee Suomessakin, kun lähestulkoon jokainen ajaa sen 10km/h ylinopeutta, eikä siitä tule sakkoja tai sua ei pysäytetä.

Suurin ero täällä Suomeen verrrattuna on ehdottomasti se, että täällä saa kortin sun ollessasi 16-vuotias toisin kuin Suomessa sen saa vasta 18-vuotiaana, mutta mun mielestä se on huono vaihtoehto, että täällä saa niin nuorena kortin. Itse en usko nuorten olevan tarpeeksi valmiita 16-vuotiaina ajamaan autolla liikenteen seasssa, varsinkaan täällä, kun kukaan ei varo sua.

Mopoihin mä en edes ole törmännyt täällä paitsi kerran taisin sellaisin nähdä Dallasin suunnalla, mutta en enempää niitä ole nähnyt, joten en osaa sitten sanoa, että minkä ikäisenä saat mopoa ajaa Texasissa tai koko Yhdysvalloissa. Moottoripyöriä täällä näkee kyllä joka paikassa, suosiihan säät täällä ajamista läpi vuoden. Mitä nyt muutamaa päiväää lukuunottamatta :)

Täällä on tyyppillisesti isoja autoja ja kaikki autot, jotka mä olen nähnyt tai kuullut niin ovat automaattiautoja, sekä kaikilla pystyy vetämään hevosautoja, joka on aika oleellista varsinkin täällä maalla. Ylläolevassa kuvassa taustalla oleva valkoinen auto, joka on tosi tyyppilinen täällä päin. Jokaisella nuorella on tuontyylinen auto. "Normaalit" pikkuautot eivät yleensä tule kuuloonkaan, vaikka ne kuluttaa jopa vähemmän bensaa kuin nuo isot autot.

Kuinka monta traktoria luulette mun nähneen tämän kuuden kuukauden aikana? Aivan, tasan yhden. Tämä on mielestäni erittäin hämmästyttävä luku maalla. Jokaisella on hevosia, lehmiä tai sikoja niin eikö luulisisi, että traktoreita tai muita maatalouskoneita näkyisi paljon? - Ehhei. Kaikki tehdän autoilla, joista hetki sitten kerroinkin jo. Sen uskonkin olevan syy miksi jokaisesta taloudesta tälläinen auto löytyy.

Seuraavaksi taidan tehdä päivityksen tähän koulupostaukseen, kun kuitenkin niin moni asia vaihtui koulun vaihduttua. Palaillaan siis huomenna tai sunnuntaina, riipuen milloin pääsen poistumaan sängyn pohjalta!

MIKÄ OLISI SEURAAVA AIHE SARJAAN?

Mä en tykkää tästä päivästä

Mulla on nyt ahdistanut viimeisen kuukauden verran, joka ikinen keskiviikko ja en tiiä yhtään, että miksi näin on käynyt. Pahin ketutus on aina aamuisin ja näytänkin yleensä keskiviikkoisin aivan rättiväsyneeltä puljulta, paitsi tänään, kun yritin näyttää normaalilta, mutta turhaan.

Mulla oli siis mun lempparivaatteet päällä ja yllättävän iloisena käppäilin bussille päin kunnes istahdin penkille ja lähdettiin liikkeelle ja tsadam kahvit oli mun sylissä, valkoisella paidalla. No sain hyvän idean miten peitän tän, mun kansio, mitä kannan, joka paikkaan, joten mun kekseliäisyys sai mut paremmalle tuulelle, joka ei kauaa kestänyt, ekaan tuntiin asti. Tunti olisi pitänyt olla kiva, koska katottiin leffaa, mutta kun istahdin niin mun housut repesi, en kestä. Olin niin kiukkunen ja olisin vaan halunnut lähteä kotiin, mutta täällä ei ole niin helppoa vaan lähteä kotiin nukkumaan, kun ei saa olla kuin kolme päivää poissa koulusta lukukauden (semester) aikana, joten jatkoin koulupäivää erittäin kettuuntuneena, kunnes se sai multihuipentuman neljännen tunnin kohdalla, kun mun opettaja otti mun kännykän pois, kun katsoin kelloa,  siismitä?! Kysyin rohkeesti, että miksi otat sen, niin hän oli, että koulussa ei ole sallittua käyttää puhelinta. No, mutta mites sä tiiät millon kello soi?

Ja niin niistä treeneistä. En siis pelaa softballia, vaan tennistä, mutta enhän mä muistanut, että mun lukujärjestys muuttui ja "iloisesti" menin vanhan lukujärjestyksen mukaisesti, eikä kukaan edes mulla sanonut, että olen väärässä paikassa, paitsi yksi opettaja mulle asiasta mainitsi, kun koulua oli jäljellä kaksi minuuttia...

Kattokaa mitä mun kynsillekin kävi tänään. Heppa kävi ylikierroksilla ja kävi kuussa ja mulla jäi ohjat jumiin ja naps. Voin kertoa, että kyllä sattui ja ostostv:mäisesti voisin vielä sanoa, että ei tässä vielä kaikki. Oon vielä kipeä tän lisäksi. Toivottavasti ei kuume nouse niin ei tarvitse pelätä sitä flunssakierrettä, johon yksi on jopa kuollut Krumissa, mutta en silti usko, että mulle ihan niin käy, mutta katsotaan, että miten on aamulla, että uskallanko kouluun mennä vai enkö.

Kuinka moni tietää sen fiiliksen, kun haluisi kertoa jotain positiivistä, vaikka nyt blogiin, mutta ei keksi mitään sanottavaa? Mä nostan tänään kättä tähän asiaan. Ylläolevaa kuvaa katsoessani voin sanoa, että mä olin jopa ihan hyvässä kunnossa, toisin kuin nyt.. Mulle on tullut varmasti ainakin 4kiloa lisää ja hoen sitä itselleni, että ei se haittaa, kun kuitenkin Suomeen palatessani se lähtee melko helpollakin, kun jatkaa sitä elämää mihin jäi - terveellistä elämää. Terveellinen elämä on Amerikassa lähestulkoon mahdotonta, jopa salaatissa on vähintään 300kcal ja vaikka kuinka yritän päivittäin liikkua niin tuntuu, että painoa tulee vain lisää. Mä alan kohta taas häpeämään miltä mä näytän. Näin talvella se ei oikeastaan edes haittaa, kun kuitenkin paljon on vaatetta päällä ulkona sekä sisällä,  mutta kuukauden tai kahden päästä on lähestulkoon mahdotonta pitää esimerkikisä pitkähihaisia päällä. Mun äiti antoi silloin neuvon, että ei kannata limsoja pahemmin juoda, että ne lihottaa, mutta enhän mä juo limsaa täällä paljoa,  silloin vain kun mennään ravintolaan syömään, joka on näin keväisin aika harvinaista, kun kaikilla alkaa harrastukset ja juostaan paikasta a paikkaan b kauhealla kiireellä.. Mun negatiivinen päivä voisi loppua nyt tähän ja voisin iloita sitä, että olen selvinnyt hengissä melkein 6kuukautta ulkomailla yksinäni!

ps. hyvää synttäriä äiti!

Viikonloppu vietetty!

Perjantai meni perheen kesken katsoen elokuvia ja käytiin kirjastossakin hakemassa lisää elokuvia ja itse nappasin mukaani pari Twilightia ja muita elokuvia mitä en ole ennen nähny. Illalla yritin vielä tehdä mun enkun ainetta, johon pitäisi lukea yksi kirja, joka kylläkin luettiin koulussakin jo, mutta en tajua yhtään mitään tästä kirjasta! Niin paljon sellaisia sanoja mitä en yhtään ymmärrä ja, kun yritän sitä kääntäjän kanssa kääntää niin menee koko lause ihan pipariksi.. ärsyttävää..

Perjantaina mulla piti olla ekat softball treenitkin, mutta mun hosti oli unohtanut allekirjoittaa yhden lapun, mutta kuulin, että meillä olsii neljän tunnin treenit joka päivä koulun jälkeen ja mä en todellakaan jaksa niin paljon + siihen vielä joka päivä puntti koulupäivän aikana, joten taidan jättäytyä softballista, mutta löydettiin toinen joukkue kaupungista, jolla ei ole niin paljon treenejä joten mulla on hyvin aikaa harrastaa myöskin ratsastusta sekä viettää aikaa kavereiden kanssa, ainakin toivottavasti!

Lauantaina mulla menikin aivan koko päivä tallilla, kun piti valmistautua seuraavan päivän kisoihin ja ratsastaa toinenkin hevonen. No loppujen lopuksi päätettiin, että mun valmentaja hyppää kisoissa Fancyn, koska se on aivan liian vahva. Se sai mut kaulalle ihan tosta noin vaan ja mulla onkin kädet ihan rakoilla, kun se kiskoi mua aivan miten sattui ympäri kenttää. Ekan radan jälkeen valehtelematta me vedeltiin pukkirodeota kaksi kierrosta minä roikkuen ohjissa ja yrittäen saada päätä ylös, turha toivo. Mun valmentajat onneks saarsi koko hevosen ja saatiin se pysähtymään. Alla olevassa videossa ihan lopussa näkyy se kun se lähtee mua viemään kaula pitkällä alhaalla..


Ja Tattoolta puuttui kenkä joten sekin jäi kotiin eli mun oli tarkotus ratsastaa vain yksi koululuokka Fancyn kanssa (tultiin neljänneksi tässä luokassa), mutta sitten yhden hevosen kuski tippui Warm-up kierroksella niin mä hyppäsin kyytiin ja menin este- ja koululuokan ja otettiin voitto kotiin ja kyllä, en ollut edes koskaan ratsastanut tällä hevosella!

Jotain saattaa kiinnostaa, että miten täällä menee nää kisat? No ensinäkin nää on Hunter Jumpers kisat eli enemmänkin sellaista hiljaista menoa eikä ajalla ole mitään väliä. Jumpers kisat on enemmänkin sellaiset kuin Suomessa. No esteluokissa on aina kolme kierrosta, mutta jokainen kierros on erillainen. Eka kierros on ns. Warm-up eli ei ole oikestaan väliä miten ratsastat, ainut mikä merkitsee on, että miten hevonen liikkuu ja miten se hyppää. Ja sitten sulla on samallainen kierros, kuin Suomessa perusrata ainut, että tällä kierroksella katsotaan, että miten ratsastat tiet ja millainen tempo on. Ja seuraava kierros on vähän niinkuin uusinta, mutta ajalla ei silti ole väliä, sulla on vain rata, jossa sulla on lyhyempiä teitä ja sulta katsotaan, että miten osaat ratsastaa siististi lyhyet tiet ilman sellaista räiskimistä. Ja sitten sulla on sama rata, kuin ensimmäinen, mutta katsotaan vain  ratsastajan istuntaa. Esteluokkien jälkeen on koululuokat (sun kuuluu siis osallistua koulu-, että esteluokkiin). Ekana on flat work, jossa katsotaan ratsastajan istuntaa ja sen vaikutusta hevoseen ja sitten on under saddle, jolloin katsotaan hevosta, ja miten se liikkuu. Ja koululuokissa ei ole mitään "liikkeitä", siellä mennään kenttää ympäri ja tuomari huutaa, käynti, ravi tai laukka aina oman mielensä mukaan, ainut, että under saddle luokassa se ei saa käskeä sua ratsastamaan harjoitusravia, muuten se saa pyytää kaikkia askellajeja. Ja kun tuomari luulee tietävänsä miten kaikki liikkuu se pyytää ratsukkoja linjaan ja sut huudetaan järjestyksessä ekasta vikaan pois kentältä ja saat ruusukkeen samaan aikaan :)

Asiasta kukkaruukkuun kuinka moni teistä rakastaa Sushia? Mä ainakin rakastan sushia ja silloin, kun en saa sushia niin ylläolevassa kuvassa oleva herkku on aivan loistava korvike ♥ Mä taidan lähettää tota Suomeen niiiiiiin monta pakettia, tai tuun kuolemaan ilman tota, mutta nyt mun pitää yrittää saada kirjoitettua yksi enkun aine sekä tehtyä yksi malli koulua varten samalla herkutellen tuota herkkua!

Ja en tiiä miksi jotkut on tajunnut, että olisin täältä kesken tulossa, joten Hannele, ei hätää en oo tulossa täältä ihan hetkeen kotiin. 130 päivää on jäljellä vielä ;)

Vihdoin!

Eka ratsastin tänään normaalisti Fancyn, joka oli muuten aivan kauhea vasempaan kierrokseen, jonne se on yleensä tosi hyvä, mutta nyt se vei mua kuin märkää rättiä ja yritinkin saada mun valkun kyytiin saamaan sen läpi, kun mä en saanut sitä vasempaan vaikka rynkytettiin tunnin verran, mutta ei.. Onneksi Sydney ratsastaa sen huomenna!

No nyt sitten siihen mitä ootte odottanut, mulla on materiaalia!!! Kyseessä sama tamma jolla hyppäsin ekaa kertaa ja en sillä sen jälkeen mennyt, mutta se tarvi liikutusta ja Sydney päätti mua hypyttää sitten ja olin aivan kuollut! Jos mä oikein ymmärsin niin mulla olisi tarkoitus alkaa oikein treenaamaan tällä hevosella kohti kisoja, mutta en sillä nyt sunnuntaina vielä mene. Tai jos en tällä mene niin sitten, mulle etsitään toinen estehevonen, jolla mäkin opin jotain! ja oppimista tarviinkin, kun katsoo mun istuntaa, en tiiä mitä on taas tapahtunut, kun painostan mun istunnalla taas noin paljon..
Mä en enää tiiä miten saan mun ajan sovitettua, kun mulla alkaa softball treenit ja ne kestää viiteen saakka ja kuudelta tulee pimeää ja meillä ei ole kentällä valoja ja mun tarvis ainakin yksi hevonen ratsastaa aina päivässä ja nyt kun olen pyrkimässä Varsity tiimiin ja siihen pitää olla oikeesti omistaunut, ja haluankin omistautua myöskin softballille, mutta myös ratsastukseen. Maaliskuun jälkeen tämä ei ole ongelma, kun valoa riittää yhdeksään saakka niin kerkeän tekemään kaiken.. Multa on loppunut idea kesken tän ongelman suhteen!

ja äidille vielä todiste, että huone on siisti ;)

Huomenna alkaa siis stressi ajasta, kun on ekat softball treeni, kuulumisiin!