Jälleen kerran sanon tähän alkuun tämän kuuluisan tarinan: Kerron omista kokemuksistani. Asioita ja tavoista, jotka me teemme juuri kyseisellä tallilla.
Mähän käyn tässä ihan lähettyvillä olevalla tallilla. Tallimme on estetalli, joka on aikoinaan ollut myöskin
kenttäratsastustalli, mutta omistajan leikkauksen myötä siirrytty ilmeisesti pelkästään esteratsastukseen. Talliltamme löytyy kaksi valmentajaa. Nimiä en nyt uskalla tähän heittää, kun en ole heiltä lupaa tähän kysyneet. Mun valmentajana toimii tallinomistaja, vaikka kylläkin molemmat siellä kentällä mulle ohjeita huutaa. Eli kyllä, molemmat valmentajat ovat yleensä samaan aikaan kentällä ja he huutavat molemmat ohjeita. Tästä syystä heillä on oltava selvät pelisäännöt ja yhteiset näkemykset hevosasioista.
Millainen tallipiiri täälläpäin sitten on? Suomessa yleisesti ottaen kaikki hevospiirreissä puhuvat pahaa toisistaan. Kaikki mollataan ja vain itse voi olla paras. Ehhei, sellaista ei täällä tapahdu! Täällä jokainen tallilainen on yhtä hyvä ja kisat kisataan tiiminä. Kaikkia kannustetaan, ketään ei jätetä yksin. Hevosia ei niinkään omita. Vaikka tallillamme on kaikki joidenkin muiden kisahevosia tai sitten harrastehevosia niin kaikki vaihtelevat hevosia. Kaikkia kisoja et mene sillä sun ikiomalla kultamussukalla.
Monillahan on kuva, että jenkeissä mennään vain westerniä. Kouluissa on rodeojoukkeet ja ainakin täällä, Texasissa cowboyta ja tyttöjä on pitäjät täynnä. Tämä käsitys on kyllä toisaalta totta. Meidän tallilla ainakin. Me harjoittelemme esteratsastuksen oheella myöskin lännenratsastusta (tästä onkin varmaan mun innostus westerniin lähtenyt. Varo vaan Aappa, varastan Nikon). Kouluratsastushan on ihan huuhaata täällä. Painellaan estejalustimilla (jotka on muuten ihan hirveän lyhkäset) ja haahuillaan vaan ympärikenttää sen 20 minuuttia ja sitten hypätään pari hyppyä. Tuolta kuulostaa "koulutunti". Mä oon meistä ainut joka osaa edes pohkeenväistöä täällä. Siinä onkin se syy miksi usein kiipeän eri hevosten selkään. Ihan läpiratsastuksen puolesta. Vaikka valmentajat sen yleensä tekevät, mutta hekään eivät osaa pohkeenväistöä ja toinen valmentajistamme ei edes ratsasta enää.

Yksi asia on kyllä täällä mikä mua häiritsee aika paljonkin. Jokaiselle ratsastajalla on oma satula. Satula ei ole hevoskohtainen. Tälläinen meininkin on ihan päinvastainen kuin Suomessa. Mun makuuni Suomessa oleva tyyli on huomattavasti parempi. Toki täällä on varmaan hevoset aika pitkälti tottunut siihen, että satulat ei ns. sovi. Vaikka eihän ne nyt kauhean epäsopivia voi mitkään olla, kun hierojat antavat positiivistä palautetta hevosten selistä ja peppullihaksista. Suurinosa hevosista vielä käyttää selkää hyvin hypyissä ja kulkee eteenpäin mielellään. Meillä menee hauskasti myös varustus, jos ottaa huomioon, että kysessä on estetalli. Suitset on koulusuitsien näköiset (hevosihmisest tietää miltä ne näyttää. En oikein osaa niitä kuvailla), valkoinen huopa, valkoinen romaani ja valkoiset pintelit ja pisteenä I:n päälle tulee martingaali. Mulla alkuun hankaluuksia tajuta, että miten se martingaali toimii. Yleensä martingaali kiinitetään ohjiin, mutta ei täällä. Nämä osat, jotka me laitamme ohjiin ovat täällä yhdessä osassa ja se tulee turparemmiin. Eli kun suljet turparemmia laitat lenkin siitä välistä ja vólaa!
No mites täällä irroitellaan hevosilla, kun maastomahdollisuuksia ei oikeastaan ole? Jos haluat lähteä maastoilemaan joudut kuljettamaan hevostasi noin tunnin tai puolitoista tuntia. Meiltä löytyy iso tarha/laidun tallirakennuksen takaa, jossa on myös maastoesteitä. Hevoset tarhaavat 10 tuntia vuorokaudessa ja kesällä ne ovat koko yön ulkona aina sään lämpemiseen saakka. Joten pitkä tarhaus sekä piristävät maastoeste hyppelyt pitävät hevoset virkeinä. Ainakin pitävät nämä hevoset. Selvästi ilmeistä näkee, että ovat iloisia!
SAITTEKO KAIKEN TARPEELLISEN ESILLE? MILLAISIIN TAPOIHIN TE OLETTE TOTTUNEET?