Kaisa-Maria

© Anna Nordlund

 Olen siis Kaisukki, kokonimeltäni Kaisa-Maria Päivikki Jussila. Asun ja olen aina asunut ja tulen varmaan aina asumaan Eurajoella, ellei tietysti opiskeluaikoja lasketa. Olen tällä hetkellä 17vuotta, ja ensi vuonna tulee täyteen maagiset 18vuotta eli olen syntynyt 1996. Opiskelen Eurajoen lukiossa periatteessa ensimmäistä vuotta, sillä tällä hetkellä asun Texasissa, Krum nimisessä kylässä, joka jotenkin kuuluu Sangeriin. Olen Amerikassa vaihto-oppilaana kauden 2013/2014 ja palaan takaisin Suomeen kesäkuussa 2014.

Perheeseeni Suomessa kuuluu veli sekä äiti ja isä. Asun melko syrjäisessa paikassa, mutta olen luonteeltani juuri sellainen, että tarvitsen omaa aikaa tietyin väliajoin ja silloin ei saa edes auton äänet häiritä. Meiltä löytyy uima-allas pihasta ja miljoonia autoja, joita isäni korjaa pienellä "korjaamollamme".  Ns. toiseen perheeseni täällä Amerikassa kuuluu, isä, äiti, kolme pikkusiskoa ja sekä yksi pikkuveli.

Olen luonteeltani melko perfektionisti. Haluaisin kaiken olevan täydellistä, hyvä esimerkki on monelle tän ikäiselle, ulkonäkö. Hevosten kanssa olen tarkka mitä teen ettei haavereita satu. Ratsastaessa olen äitini mukaan hullu ja rämäpää, kun teen aivan kaiken mitä mulle sanotaan, vaikka vähän pelottaisikin! Pelko ei ole mua koskaan estänyt eikä tule koskaan estämäänkään. Huolellisuus on nykyään mulle kaiken a ja o vaikka ennen ajattelin, että vähän sinne tai tänne. Koulussa olen aina ollut melko huono oman laiskuuteni vuoksi, mutta Amerikassa olen saanu potkua opiskeluihin ja keskiarvoni pyörii 8-9 paikkeilla.

Muutenkin luonteeltani olen aika menevä ja todella puhelias, musta ei saisi ujoa sitten tekemälläkään. Pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta, oli ne sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia, vaikka alkuun saatan hiukan jännittää, että mitä heille sanoisin, mutta jutun alettua en saa sitä enää loppumaan. Mut tunnetaan aika hyvin mun yllytyshulluudesta, ja  minut saa lähes kaikkeen mukaan, kun vain hiukan yllyttää. Arjesta irti otto on parasta, siitä voikin päätellä, että tykkään bilettää, mutta kyllä omassa oloissakin on joskus kiva olla ja vain katsoa jotain kivaa leffaa.

Kamerani, joka on Canon EOS 100D on mun lapseni, joka tulee joka paikkaan mun mukaani ja vaikka ehkä kuvaustaitoni eivät ole täysi kymppi niin todellakin pidän kuvaamisesta ja joskus vielä aion osallistua johonkin kurssille, jossa opin lisää kameroista!

© Laura Osmonen