Talvikausi korkattu sekä synttäreitä

Talvikausi tarkoittaa siis meillä sitä, että lämpötila on ollut 17-20 astetta, jolloin kisahevosille puetaan loimet päälle aamuisin sekä tallin ovet lyödään yöksi kiinni ja kun Wespukkahan on PSSM- positiivinen niin joudun sen aamuisin enne koulun alkua viemään ulos!

Ja nyt kun satoi tosi rankasta pari päivää sitten niin ei pääse kentälle ratsastamaan ja Wespukan pitää liikkua joka päivä edes tarhassa, jotta sen kaikennäköiset arvot pysyvät hyvinä. Nyt mulla on ainakin ollut aikaa kuvailla sekä touhuta muutakin kuin vain treenata :) Kuten hankkia yli mageet kynnet, jotka näyttää tälle:

Olen rakastunut

Tänään oltiin hostvanhempieni keskimmäisen tyttären vanhimman pojan synttäreillä (huh olipa pitkä), joka täytti tänään kolme vuotta. Synttärit oli oikein mukavat ja ihmiset oli tosi mukavia ja halusivatkin puhua mun kanssa aika paljon. Välillä en ihan ymmärtänyt kaikkea kuin lapset huusi taustalla mun nimeä ja aikuiset yritit mulle puhua samaan aikaan, mutta suurimman osan ymmärsin silti. Jee! Pakko vaan hehkuttaa kuinka innoissani olen, että kuinka paljon saan positiivistä palautetta mun sosiaalisuudesta ja siitä, että en ole niin ujo kuin muut vaihto-oppilaat ovat olleet (?).

synttärisankarin "kakku", joka oikeesti sisälsi muffineja!! Hurjan hauska idea

Nyt saatte jopa mustakin pitästä aikaa järkkärillä otettuja kuvia. Ainakin yritin näyttää ihmiseltä, enjoy ja kärsikää.. :D

Kuvia tulikin otettua melko paljon sekä muokkailin niitä aika rankalla kädellä. Mitä mieltä olette, onko liikaa kuvia tai mitä tykkäsitte "rajummasta" muokkauksesta?

numero seitsemäntoista

Mikä ihmeen seitsemäntoista?

Pistetäämpä pieni "visa" pystyyn, jota kaikki osaavat käyttää (myös hannele, mummu sekä muu sukulaiskompania) Elikkäs klikkaa mielestäsi oikeaa vaihtoehtoa, mutta mikäli mikään ei ole mielestäsi oikea niin klikkaa "jokin muu,mikä?" ja kirjoita perään oma vastauksesi!

KUULUMISIA JÄLLEEN

 Osa tekstistä kirjoitettu aikasemmin päivällä siksi hassut ajan kohdat!

Oon lueskellut nyt aika paljon blogeja tällä viikolla koulussa on kun eka six week eli tyhjä viikko periatteessa. Mitään ei oikeastaan tehdä ja perjantaina onkin halfday eli päästään aikasemmin ja jokainen tunti kestää vain 20minuuttia, joka on mun mielestä ihan hölmöä. Ennemmin kannattaisi pitää ne pari kokonaista tuntia kuin nuo lyhkäset tunnit, joista tuskin on mitään hyötyä, oikeesti. Nytkin mulla on meneillään Animal management tunti ja ei tehdä mitään, eiks nää vois pitää ennemmin vapaa tunteina, kun viettää koulussa tekemättä yhtään mitään.

Ihan tajutonta, että Suomessa on satanut räntää/lunta jo ja ihmiset sanoo, että on kylmä ja mä valitan aamuisin, että on kylmä, kun on 70 fahrenheit eli googlen mukaan 22 celsiusta ja joudun oikeesti vetämään takin sekä huivin kaulaan. Melko hassua ajatella niin, mutta totta se on. Mun hostisäkin sanoo melkein päivittäin, kun illalla meen siivoo Wespukan karsinan ja vedän housut ja takin päälle, että oikeestiko sä oot Suomesta, sieltä kylmästä maasta ja kuvittelette, että 25 on kuuma tai edes lämmin ja nyt jäädyn suurinpiirtein, kun on 20. Äkkiä sitä vain on tottunut tähän lämpöön. Ei se kauaa näköjään vienyt, että ajattelen, että 30 astetta on sopiva eikä tule edes kuuma!

Viikkokin on mennyt taas niin nopeasti. Koulussa mulla on niin kivoja aineita paitsi historia, että en edes huomaa, että olen taas bussissa menossa kotiin ja kotona en taas huomaakaan, että täytyy mennä suihkuun ja nukkumaan, kun kello tikittää yhtätoista. Ehkä huomenna mulla on aikaa kunnolla tehdä kaikkea. Ainakin Laceyn äiti tulee hakemaan meidät koulusta ja mennään Dentoniin ottamaan kynnet (jotka on liian halvat täällä) ja sitten mennään syömään ja muusta illasta en sitten tiedäkään. Lauantaina olisi tarkoitus mennä ratsastamaan naapuriin niiden muulia haha tulee varmasti hauskaa! Ja sunnuntaina on hostäidin lapsenlapsen synttärit. Sain myös tänään kuulla, että nämä kolme lasta ei ole mun hostisän lapsia, vaan mun hostisä on niiden isäpuoli, mutta on aina pitäneet häntä kuin oikeana isänä, kun hostäiti ja isä on ollut naimisissakin jo 30 vuotta.

Wespukka (huomaatteko uuden lempinimen) vuoltiin eilen ja kengittäjä sanoikin, että sen jalat näyttää nyt paremmalle kuin kuukausi sitten, joka tarkoittaa siis, että olen tehnyt jotain oikein, jes! Tänään Wes hiukan arkoi sen jalkoja, mutta ei ollut lämpimät eikä mitään niin päätin lähteä kentälle katsomaan miten se liikkuu vai ontuuko tai aristaako niitä kentällä ollessa vai vaan pihalla, mutta puhdas oli ja kävelin ja hiukan ravailin sen kanssa, eikä ollut turvotusta eikä ontunut milläänlailla, eli se taisi vaan yrittää luistaa töistä tai sitten jokin paikka oli hiukan jumissa, mutta aukesi liikkeessä.

Kiakin (varsa) edistyy hurjaa vauhtia, nyt saan harjattua sen jo kunnolla ilman, että se sinkoilee joka suuntaan ja kiinni saamisessa ei mene enään puolta tuntia. Pakko sanoa, että en oo varmaan koskaan käsitellyt noin vaikeaa varsaa! Ekat pari päivää, kun se erotettiin muista varsoista se pelkäsi jopa sitä, kun sen vesi astiaa täytti..

Alkuunhan hoidin vaan Wespukan, mutta yritän auttaa täällä nyt jonkun verran noiden muidenkin eläinten kanssa, kun ei mun hostäiti vaan kerkeä ja mulla on kuitenkin aikaa sekä jopa intoa varsoja kohtaan ja koiraa kohtaan, joka muuten pysyy jo keittiön ulkopuolella, kun me syödään. Tänään jouduin vain kerran sille sanomaan, että ei saa tulla ja hah ei tullut!

Lähetys vastaanotettu

Saappaat saapui tänään ja ehjät on sekä sain vähän luettavaa sekä karkkia, nami. Huomenna pääsen vihdoin ratsastamaan saappaat jalassa. Mun nilkat alkoikin sanoa jo, että riittää ratsastus ilman tukea!  

♥ Kiitti Äiti ja Isi ♥

So sacrifice yourself

Kuva kopioitu suorana mun instagramista. 

(suomennos vielä teille, joilla enkku ei suju ;D)
Viisi viikkoa sitten sanoin perheelleni ja kavereilleni hyvästit ennenkuin nousin lentokoneeseen, kovien tunteiden jälkeen lento päättyi vihdoin New Yorkiin, jossa vietin uskommattoman ekan viikon. Sinä aikana tutustuin ihaniin ihmisiin sekä opin paljon uutta kaupungista. Viikon jälkeen tuli jälleen aika sanoa heipat uusille ystäville ja nousta lentokoneeseen, joka veisi mut Dallasiin - Nyt tasan kuukausi vietetty uudessa perheessä ja alan tottua tavoille sekä tuntemaan ihmisä. Sekä ison kiitoksen annan Laceylle, joka on psyykannyt mua hyvin ja auttanut kielen sekä näkemisen kanssa sekä myös kiitoksen anstaitsee hänen äitinsä, joka meitä on kuskannut joka suuntaan. ♥

In the show

Tänään aamulla oli herätys 5:05 tai siis olis pitänyt olla, mutta olin unohtanut laittaa herätyskellon niin, että herättää viikonloppusinkin. Mun hostäitin tulikin herättämään mut 25 minuuttia ennen lähtöä. Lastattiin Prissy hevosautoon ja matkaan! Paikan päällä oltiin joskus puol kahdeksan aikaa ja käytiin rekisteröimässä Prissy sisään ja sitten heppa ulos autosta ja karsinaan.

 

Prissy osallistui siis halter luokkaan eli sillä ei ratsastettu. Kuvailin ainoastaan tätä luokkaa, jonka Prissy meni.  Itse kisoissa ei mennyt niinkään hyvin, kun Prissy oli kauhene hermona vaikka yleensä on rento kisoissa sekä tuomari oli suorana sanottuna paskiainen. Jopa minä näin, että Prissyn olisi kuulunut päihittää yksi tamma... 

Prissy

Oon nyt yrittänyt opetella manuaalitarkennuksen käyttöä ja pakko sanoa, että nää kuvat jopa onnistui melko hyvin!

Katteltiin veilä Western pleasure ja English pleasure luokkia ja yritettiin ottaa oppia ja vähän neuvoja taltene mulle, jotta saataisiin mun ja wesselin yhteistyötä hiottua paremmaksi ennen Oklahoman kisoja, jotka on siis aikalailla tasan kuukauden päästä, jossa meen neljä English pleasure luokkaa tai ainakin näin olisi tarkoitus. Wesselin paperitkin tulee lähipäivinä sekä mun saappaat, että päästään oikeesti treenaamaan jo meidän koutsin kanssa eikä vaan lörpötellä asioista :D

Tummukaa varjot vain, muistot loistaa

Päivä on ollut ihan huikee jo tähän mennessä. Aamulla jo heräsin virkeänä, mikä on oikeasti tosi harvinaista. Ainut miinus ehkä tässä päivässä on ollut lämpötila kotona. Siellä lähes tulkoon hikoili, kun hostäiti unohti ottaa ajastuksen pois päältä ja sen takia lämpötila oli niin korkea..  Naaman pesun kautta menin keittämään itselleni kahvia sekä laittamaan aamupalan valmiiksi. Murot maistuivat ihmeellisesti paremmalta, kuin muina aamuina. Normaaliin tapaan Boss odotti mua oven takana ja tuli odottamaan mun kanssa tienreunaan bussia, mahtava koira ja tänään tuli myös meidän toinen ulkokoira Rockey tienreunaan. Molemmat oikein hakeutuivat mun kainalooni, että varmasti rapsutaisin heitä. Nuo kaksi koiraa piristää kyllä aamua aina!

Koulussa heti ekalla tunnillä meillä oli ns. vapaa tunti, kun kouluun tuotiin lisää kokkaustavaroita ja meidän luokan pojat kantoivat niitä luokkiin ja me saatiin sitten tehdä mitä halutaan kunhan pysytään luokassa. Aloin selailemaan netistä kuvia, jotka lisään sinne aina, kun otan uusia kuvia. Mietin, että kaipaanko kotiin ja totesin, että en. Mulla on edelleen muistot kaikista. Täällä aloitin uuden elämän, uudessa maailmassa. Ja pakko sanoa, että en ole katunut hetkeäkään, että lähdin vaihto-oppilaaksi. Multa kysytään aikalailla päivittäin, että ikävöinkö kotiin. Aikaisemmin en ole osannut tähän vastata, mutta tänään vasta tajusin, että oikeasti en edes kaipaa. Olen nyt jo ollut lähes viisi viikkoa täällä. Aika menee aivan liian nopeasti, oikeasti olen takaisin Suomessa ennenkuin tajuankaan. Ja jos täällä alan himmailemaan mun elämääni ja miettimään asioita, joita tein Suomessa, niin vuodesta ei tule niin upea. Minä, kun haluan muistaa tämän vuoden koko loppu elämäni ajan, siitä olen varma. Täällä kasvan sekä kehityn niin henkisesti kuin fyysisesti, niin hassulta, kun se kuulostaakin.

Täällä alkaa tuntua jo, että olisin jo perheenjäsen sekä kuin olisin asunut täällä aina vaikka samaan aikaan olo on, miten on voinut mennä viisi viikkoa, kun juuri mä lähdin Helsingin lentokentältä. 

Haluan tämän vuoden aikana unohtaa aivan kaiken mitä Suomessa on ja vuoden jälkeen voin aloittaa aivan puhtaalta pöydältä uudella itsevarmuudella. Mun itsevarmuus on tämän ajan aikana jo kasvanut niiin paljon etten osaa edes sanoin kuvailla asiaa. Oon aina ollut välillä itsevarma ja välillä hävennyt itseäni niin etten ole edes halunnut puhua. Alkuun mulla oli tuo jälkimmäinen tunne täälläkin, mutta nyt se on jo kadonnut kokonaan. Tiedän ettei mun tarvii hävetä itseäni - olen mikä olen ja sillä selvä. En halua esittää muuta kuin olen, jos joku ei musta pidä niin ei pidä sille en voi mitään.

Hannele ja kumppanit en mä silti teitä unohda älkää hätäilkö sitä ;)

No matter how far we go

Juttelin bussissa tänään Shelbyn kanssa ja se kysyikin multa, että mikä on suurin eroavaisuus Suomen ja Amerikan välillä ja aloin itsekin tätä pohtimaan sekä jakamaan mielipiteitä minkälaisia eroja on näiden kahden maan välillä.

• Ihmiset ovat täällä mukavia, voisin jopa väittää, että mukavempia kuin Suomessa ja sillä meinaan sitä, että anteeksi pyydellään lähes koko ajan, ovi avataan sinulla varsinkin jos olet mies niin sinun tulee avata ovi tai sitten sut luokitellaan todella töykeäksi ihmisesksi myös opettajia teitillään esim Ms tai Mrs. Voisitteko kuvitella, että jos Suomessa vahingossa joku osuu suhun repullaan niin pyytää anteeksi? Myöskin täällä on todella tärkeää sanoa huomenta,kiitos ja hei.
• Lämpötila oli täällä ehkä suurin shokki mulle. Sinä päivänä, kun astuin ulos lentokentältä Dallasiin olin lähes tulkoon kuolla kuumuuteen. Sinä päivänä oli lämpöä 47 celsiusta ja perhe sanoikin, että saavuin juuri pahimpaan aikaan sillä sinä päivänä rikottiin lämpöennätys.. Nyt alkaa viilenemään jo ja ensi viikoksi on luvattu vain 28-30 celsiusta, yay. 
• Koulussa meillä on ns. koulupuvut tai siis dress code, joka on aika erikoista sillä enhän mä ole sellaiseen tottunut Suomessa. Ja jos joku vielä sanoo, että Suomen kouluissa on kylmä luokissa niin ette ole ikinä ollut Jenkkien koulussa. Voi hyvä luoja, joudun ottamaan ihan takin joka päivä mukaan kouluun.
• Liikuntatunnit on täällä tosi rankkoja. On hieman eri meininki kuin Suomessa. Täällä rehkitään niin, että hiki valuu ja jos yksi lintsaa niin kaikki joutuu siitä kärsimään.
• Niinkuin kaikki varmaan arvaakin, että kieli oli suuri muutos. Kukaan ei ymmärrä mun äidinkieltäni ja joudun opettelemaan toista kieltä, mutta tää ei ole ollut vaikeaa. Mä jopa jo ajattelen asiat englanniksi, outoa. Hevosille sekä koirille puhun englanniksi, tainnut mennä pää sekaisin.

 Nyt ehkä herääkin kysymys, mikä se suurin eroavaisuus on nöiden kahden välillä? Pakko myöntää, että itse en osaa asiaa teille kertoa. Kokonaisuutena tämä muutos oli vain niin suuri ja on edelleen. Eilen illalla istuin keittiössä ja katsoin, kun hevoset laidunsi ja koira istui aidan nurkalla aloin miettimään, että olenko todella täällä. Melkein jopa aloin nipistelemään itseäni, jotta saisin asiaan varmuuden. Olen ollut reissun päällä kohta viisi viikkoa ja ei kyllä tunnu siltä. Juuri mähän tänne vasta tulin? Mulla alkaa rutiinit muodostua, että mitä teen päivällä ja mitä illalla sekä kieli alkaa olla jo helpompaa. Totta kai jotain sanoja on edelleen mitä joudun kääntämään. Koulussa ymmärrän paljon enemmän jo mitä ensimmäisellä viikolla, vaikeaa edelleen on. Niin monia tuntemattomia sanoja tulee edelleen vastaan. Opettajat alkavat ymmärtämään etteivät voi vaatia multa samoja asioita tai ainakaan samassa ajassa.

"Just keep going, everything will be just fine"

Vihdoinkin oikeita kuvia

Sain tänään mun kamerani Laceyn luota vihdoinkin ja nyt saan heitettyä nämä kuvat kamerasta teidän nähtäville!

kuvasta löydät uuden rakkauteni Iphonen. jota olen varjellut oikein olan takaa sekä koulun läppärin, MacBook Air

Työskentelin yks päivä ponin kanssa pyörötarhassa ja tajusin silloin myös miten se tekee kaikkia temppujaan kuten nousee pystyyn kun nostat kätesi ylös nopeasti sekä kumartaa kun menet sen vierelle ja menet kyykkyyn ja avitat käden kanssa!

Herra possu odottelemassa sen ruokia. Nyt se alkaakin näyttää jo aika hyvältä, ehkä voisin alkaa katsomaan jo sen ruokintaa uudelleen ja ehkä vähentämään tai ainakin muuttamaan sitä!

Näitä öttimönkiäisiä on joka paikassa. Ainakin sadottain pihassa. Ei ole siis mitenlään vaarallisia eikä pidä mitään ääinä ne vaan pomppii ja lähtee pois sun edestä

Brie vielä paksukaisena

sekä parit kuvat perjantaina pelistä!

Lauantaina mennään kisoihin, jonne lähtee vain Prissy mukana tällä kertaa. Kengittäjää tarvisi Wes,Prissy,Kid ja Ribbit. Tai kengittäjiä löytyy kyllä, mutta mun hostäiti haluu noille hyvän kengittäjän. Muut hevoset kuulemma joku normi halpa kengittäjä kengittää.

Miten mun viikonloppu meni?

Sanotaanko liian nopeasti! Perjantaina oltiin jalkapallo, jonka Sanger voitti. Yhtään mitään me ei mun kavereiden kanssa tajuttu, mutta naurettiin ja taputettiin aina kun muutkin, lopuksi kysyttiin muilta, että kumpi voitti, jotta tiedettäisiin sanoa se kaverini äidille, jonka luokse olin menossa yöksikin.

 

Lauantaina lähdettiin heti aamulla joskus kahdeksan aikaa liikkelle viemään tätä mun ystävän hevosta uusille omistajille sekä vähän shoppailemaan Abrey nimiseen kaupunkiin.

Shoppaillessa mulle ei tarttunut kovinkaan paljoa mukaan (huom äiti, kaikki oli tarpeellisia). Ostin kahdet housut, käsirasvaa kun täällä oikesti kuivaa kaikki paikat kun on niin kuumaa ja kuiva ilmakin! Sitten perumeikkivoide sekä neulepaita ja alennuksesta löysin vielä hauskan kuoren puhelimeeni!

 Eilen tosiaan myös pennut syntyivät ja alunperin luultiin, että niitä on viisi, mutta yksi syntyi kuolleena.. Brie on toiminut aivan loistavasti äitinä, mitä nyt haluaisi koko ajan ulos. Tiedä sitten miksi ei viihdy sisällä?

Mun kamerakin tarvisi tyhjentää kuvista, kun siellä on jo niitä aivan liikaa, mutta se majailee vielä mun kaverilla kun unohdin sen sinne :D Nyt pitääkin lähteä treenaamaan Wes-heppaa, ennenkuin tulee pimeetä!