Mun perjantai

huip

Aamulla heräilin kymmenen aikoihin ja katspin instagrammin sekä aloin katsomaan huippusarjaa nimeltä heartland netflixistä. Viimeinen tuotantokausi menossa yhyy. Katselin kyseistä sarjaa johonkin puol kahteentoista saakka jolloin meillä oli lounas.

Lounaan jälkeen oli pakko alkaa siivoamaan huonetta, joka oli kuin kaatopaikan jäljiltä. ja kyllä mulla on edelleen tavaroita matkalaukussa, enhän mä täällä oo ollut kui 5-6 viikkoa... :D

Huonetta siivotessa meni tovi ja ehkä kahden aikaa aloin lyömään meikkejä naamaan ja vaihtamaan vaatteita

Puol kolmen aikaan mun hostäiti toi mut Dentonin ostoskeskukselle ja paikka oli aivan tupaten täynnä jengiä koska Black Friday (kiitospäivän jälkeinen päivä, jolloin kaikki on alennuksessa. Vuoden suurin shoppailupäivä)

Kotona jälleen viiden aikoihin ja löytyi vain pari juttua, jotka ostin aivan huippu halpana hintaan! Punaiset 5$, ruskea ja mustat yhteishintaan 30$, huivi 6$ ja hajuvesi 25$ (normihinta 65$!!!) 

Ruuan jälkeen, joka oli siinä kuuden aikaa lähdin lenkille koiran kanssa. Juoksin joku 3 mailia eli 4 kilsaa. Ei ollut paras idea juosta heti kun juuri olin sairaalassakin.. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ;) No hengissä selvisin kumminkin, kun kävelin välillä aina pari sataa metriä

Lenkin jälkeen kello taiskin olla jo jotain kahdeksan ja menin kylpyyn ja samalla katsellin taas heartlandia ;D Kylvyssä olin sen tunni verran ja sitten meninkin katsomaan alakertaan muun poppoon kanssa starwarsia ja kymmenen ajoissa, kun kaikki meni nukkumaan niin mäkin siirryin omaan huoneeseen katsomaan heartlandia ja menin nukkumaan siinä kahdentoista aikaa

MITEN TEIDÄN PERJANTAI PÄIVÄ SUJUI?

Jääveistoksia + pelastakaa mun elektroniikkalaitteeni

En saa mun HP:lla kirjoitettua postauksia. Tulee vaan uusia ikkunoita auki ja kun yritän alkaa kirjoittaa niin en pysty kirjoittamaan. Ja sitten tämän postauksen kuvat ovat iphonella otettua, koska mun kamera väläytti mulle tälläisen tiedon: kortti kirjoitussuojattu. 

MITÄ ON TAPAHTUNUT, AUTTAKAA?

No, mutta palataan kuitenki nyt keskiviikkon, joka meni muuten tosi vähillä unille, kun tiistai illal jouduttiin käymään kääntymässä Dentonin terveyskeskussa, mutta ei hätää oon hengissä. Kuitenkin keskiviikkona pomppasin pystyyn yhdeksältä neljän tunnin yöunilla ja pakattiin auto ja lähdettiin Grainwilleen (tai joku tollanen), jossa oli jäänäyttely. Näitä veistoksia on tehty monia monia kuukausia ja ihmisiä on lentänyt jopa Kiinasta asti rakentamaan näitä.

Perille saavuttua mentiin ekana syömään lounasta tosi kivan näköseen urheiluravintolaan, tosin ruoka ei ollut kovin "urheilullista".

Ennen näyttelyyn menoa katsottiin pieni pätkä tästä miten näitä on rakennettu ja saatiin tosi isot takit päälle, kun siellä oli 9F eli -12 C. Voin sanoa, että tuntui, kun siellä olis ollut -30. Oon liian tottunut lämpöön, kuolen varmaan, kun palaan Suomeen. Laitan alle niin ihania iphone laatuisia kuvia, jotka on nyt valitettavasti kelvattava paremman puuttuessa.

Tänään olikin kiitospäivä, mutta yritän siitä väkertää erillisen postauksen vaikka huomenna. Ajattelin muuten, kun 50 lukiaa on täynnä niin tekisin viikon kestävän daily vlogin samaan tyyliin kui useat vloggaajat tekevät, mutta itse toisin ne vain blogin puolelle? Arttu Lindemanin vlogista sain itse asiassa tämän idean, vaikka näitä muuallakin youtubessa liikkuu.

MILTÄ KUULOSTAISI?

ps. mahdollisesti palaan hevosten pariin täälläkin ainakin pari kertaa kuukaudessa, kun saan enemmän tietoa niin paljastan teillekin enemmän, mutta voin sanoa, että kaipaan niiiiiiin paljon hevosen selkään, että oksat pois!!

Thanksgiving break

Josta olen jo kaksi päivää viettänyt kipeänä, niin mun tuuria taas.

Mä en itekkään ole aivan varma, että minkä takia kiitospäivää vietetään, mutta koulussa joku sanoi jotain columbuksesta, että kai se jotenkin siihen liittyy. Liitän tohon alle pari perinettä, joka on kylläkin suoraan netistä kopioutu, mutta pysytte ainakin perille.

Kiitospäivästä on tullut vuosi vuodelta yhä merkittävämpi tapahtuma ja aihe. Sen moninaiset perinteet juontuvat juhlan moninaisesta taustasta, joskin suuri osa niistä heijastaa Uuden Englannin puritaanien kiitosjuhlia. Nykyisin perheet ja suvut kokoontuvat Yhdysvalloissa pitkienkin matkojen päästä kiitospäivän lounaalle jonkin vanhemman sukulaisen kotiin. Keskiviikko ennen Kiitospäivä ja sen jälkeinen sunnuntai ovat yleensä kaksi ruuhkaisinta matkustuspäivää niin lentoyhtiöllä, junaraiteilla, busseissa ja moottoriteillä. Amerikkalaisille kiitospäivä on suurempi perhejuhla kuin joulu.

Kiitospäivän valmisteluun onkin hyvä tilaisuus, sillä Yhdysvalloissa juhlapäivä on osa neljän päivän pituista lomaa kouluista ja yliopistoista. Useimmilla työntekijöillä (78% vuonna 2007) sekä kiitospäivä että sen jälkeinen perjantai ovat palkallisia vapaapäiviä. Kiitospäivän jälkeinen perjantai aloittaa joulusesongin kaupoissa ja sitä pidetään usein sesongin kiireisimpänä yksittäisenä kauppapäivänä, vaikka sen myynti jääkin usein alle kahden juuri joulua edeltävän viikonlopun päivien arvon. Päivää nimitetään "mustaksi perjantaiksi".

No näinä kipeinä päivinä on ainakin tullut katsoattua sarjoja netflixistä kuten Grey's Anatomy ja Heartland. Samana syynä voisin toteuttaa jotain kivoja postauksia, joihin ei tarvitse mennä ulos kuvaamaan sillä ensinäkin on aika kurja ilma enkä nyt halua vielä kuumetta tähän päälle.

Ainiin ihan hullua, mä olen jenkeissä enään kuusi kuukautta.. saisinko selityksen, että miksi aika menee nii nopeasti? Viihdyn täällä vaan niin hyvin, mutta pakko myöntää, että kaipaan Suomeakin, vaikka en ois koskaan uskonut sitä myöntäväni. Varokaa vaan, kun mä palaan Suomeen ni mua ei saa saunasta ulos enään!!

Mitäs mä olenkaan tehnyt? [Iphone kuvia]

Istunut kylvyssä kyllästymiseen saakka

kannustan meidän koulua playoffeissa

toivottanut hyvää isänpäivää Suomeen

kannustanut vähän lisää

syönyt hyvää salaattia (jonka luulin olevan kevyt, Amerikka..)

ollut tukkalääkärissä, tykkään tykkään

ottanut vähän rusketusta pintaan

ottanut uudet kynnet

ratsastanut (en oo sit varmaan koskaan ratsastanut noin kauhealla hevosella, joten turha odottaa tästä postausta)

lenkkeillyt koiran kanssa

lenkkeillyt ilman koiraa (oon huomannut, että olen lihonnut mielestäni liikaa ja nyt on oikeesti otettava itteään niskasta kiinni!)

Nyt painun kylpyyn pakoon tota kamalaa myrskyä mikä myrskyää tuolla ulkona ja Suomessa olevat myrskyt ei ole muuten mitään verratuna täällä oleviin myrskyihin!! 

tappio ei ole häviö

Ihan ekaksi, HYVÄÄ SYNTTÄRIÄ ISKÄ <3 
Pojat pelasivat perjantain Friscoa vastaan ja tällä kertaa peli oli Dentonissa missä mekin Laceyn ja Kaitlynin kanssa oltiin ja ne pelas oikeesti ihan super hyvää peliä ja itsekin onnistuuin jotenkin kuvin kuvien kanssa samalla kuin pompin ja huusin ja kannustin muiden kanssa.

Oltiin voitolla ihan viimeisiin minuutteihin saakka kunnes Frisco teki touchdownin ja me hävittiin parilla pisteellä!

Ja lauantaina kävin tukkalääkärissä ja vaalensin tukkaa vähän, kuvia heitän sitten kun saan aikaiseksi otettua. Tänään on myös luvassa ratsastusta kuukauden tauon jälkeen!

Tunteiden purkausta

Kuinka moni muistaa vielä tämän postauksen, jonka olin tehnyt viikko ennen mun lähtöäni vaihto-oppilaaksi?

Aikaa kuluu ja on hassua lukea noita vanhoja postauksia ja samalla muistan mitä ajattelin vaihtovuodestani, kuinka pelkäsin lähtöä. Hassua ajatella, että suurimpiin pelkoihini kuului, että saanko unta, kun Suomessa olin tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla jos en saa unta, mutta onneksi voin huokaista helpotuksesta, että olen saanut täällä enemmän kuin paremmin hyvin nukuttua, varsinkin täällä uudessa kodissa. Missä olenkin ollut jo melkein kuukauden, aika hassua vai mitä? Kuten Ronja tekstissä mainitsi,että olen kohta ollut täällä puolet ajasta mitä tulen täällä viettämään. Kuinka moni oikeesti tajuaa, että kuinka nopeasti päivät menevät ja kerkeääkö tekemään kaikki asiat ja varsinkin havahtumaan asioihin. Itse en tainnut havahtua tarpeeksi aikaisin edellisen perheen kanssa, että voin saada parempaakin ja ei mun tarvitse olla hevosten kanssa niin paljoa elle halua.

Elämä muuttuu ja liikkuu joka päivä. Jokainen oppii joka päivä jotain uutta. Jokin asia muuttuu päivittäin. Joka päivä kaipaat jotain. Joka päivä olet edes hetken onnellinen ja samana päivänä saatat tuntea silti surua.

On tervettä miettiä menneisyyttä, mutta siihen ei saa jäädä elämään. Jos sulla on jokin unelma, ota se kiinni ja elä se! Varmaankin moni unelmoi vaihtoon lähdöstä, eikö niin? Kuinka moni olisi halunnut lähteä, mutta pelko voitti? - uskon, että aika moni. Pelkuruudella ei unelmia tavoiteta, pelko on normaalia. 

If yout dreams don't scare you, they're not big enough

Kuinka monta kertaa mäkin mielessä ajattelin haluavani kotiin pahoina aikoina, mutta muuton jälkeen on kaikki helpottunut ihan hirveästi, eikä ole enää moisia ajatuksia!

Tässä samalla selailen vanhoja postauksiani ja yritän pukea tunteita sanoiksi, kun muistan niin selvästi kolmenkin kuukauden päähän, kun tunteet ovat olleet kuitenkin niin vahvat sekä ajatukset saan helposti takaisin päähän. Muistan kuinka itkin, kun lähdin kotoa ja sanoin heipat veljelle, jonka kanssa on tullut riideltyä milloin mistäkin asioista, mutta niinkuin jokainen varmasti tietää ja tiedostaa asian, että sisarus on aina tärkeä vaikka kuinka väittää muuta väittääkin. Muistan mun viimeisen ratsastunnin ja vaikka se oli täysi katastrooffi se silti jäi mun mieleeni hyvänä fiiliksenä, ei mua silloin kiinnostanut, että menikö se hyvin vai ei. Sain tavata kaikki tallikaverit ennen lähtöäni. 

Pakko muuten myöntää, että kun en ole ratsastanut sitten sen jälkeen kun muutin uuteen perheeseen eli melkein kuukausi sitten ja on muuten ikävä ratsastusta ja varsinkin hyppäämistä! Ehkä eksyn tonne läheiselle tallille joku päivä :D

Onko kellään ikinä sellaista tunnetta, että muistaa asioita, mutta ei osaa sanoa asiaa tai kirjoittaa?

ps. pahottelut yli sekavasta postauksesta :D

Shoppailua Friscossa

Pakko rakastaa sekä vihata amerikkalaisia ostoskeskuksia samaan aikaan. Jonot ovat hirmu pitkiä joka paikassa sekä kassalla olevat työntekijät ovat melko hitaita, mutta samaan aikaan ne ostoskeskukset on vaan niin kivoja ja hienoja. En ole yleensä sellainen ihminen, joka tykkää viettää aikaa ostoskeskuksissa kauaa kerrallaan, mutta täällä siinä on jotenkin sitä tunnelmaa. Sulle ollaan ystävällisiä ja upeita kahviloita on joka nurkassa, varsinkin starbucks- kahviloita, joista oma ehdoton lemppari on strawberry with cream, yummy <3 Nyt ostoksiin, jotka ostin viime viikon lauantaina. Mihin sunnuntai,maanantai ja tiistai katosi, kun nyt on jo keskiviikko, minne se aika katoaa, mutta huomenna lisää pohdintaa!

LOVECULTURE

FOREVER 21

FOREVER 21

FOREVER 21

VICTORIA'S SECRET

MIKÄ TUOTTEISTA OLI MIELEISIN SUN MIELESTÄSI?

Tuli muuten mieleen, että haluaisitteko, että muuttaisin tuon ajan tuolta alhaalta paikalliseen aikaan, että tiedätte milloin olen postauksen julkaissut?

Vieraileva bloggaaja

Heippa hei! Elikkäs täällä ei nyt ole Kaisa-Maria,  vaan Kaisan hyvä ystävä Ronja. En nyt oikeen tiedä vielä mitä kirjoitan, mutta ehkä inspiraatio tästä lähtee. Ja olen ihan hämmästynyt kun mua pyydettiin tekemään tämä.
    Ja nyt ehkä vähän kerron itsestäni. Nimi on Ronja. Oon 15 vuotta vanha eli Kaisaa pari vuotta nuorempi. Asuin noin pari vuotta sitten Lapijoella (tosi lähellä Kaisaa), mutta sitten muutin Eurajoen keskustaan (no ei täältäkään pitkä matka ole). Harrastan Jalkapalloa ja ratsastusta. Mulla oli oma hevonen, mutta se jouduttiin elokussa lopettamaan. Ikää sillä oli vasta 6 vuotta, mutta sai sairauden josta ei olisi todennäköisesti selvinnyt. Olen nyt sitten käynyt ratsastuskoululla. Rakastan matkustamista, ja itsekkin haluaisin lähteä vaihtoon, mutta olen pelkuri enkä uskalla. Mutta olen suunnitellut lähteväni ensi kesänä kielimatkalle Englantiin.

Tekstin kirjoittaja.

Entinen hevoseni. Kesällä rippikuvissa.

Voisin kertoa nyt sitten vähän mun ja Kaisa-Marian ystävyydestä. Eli ollaan tunnettu jo tosi kauan. Yleensä olen hiljainen ja ujo, mutta silloin kun olen Kaisan kanssa niin kaikki on toisin. Ollaan koettu paljon ja tehty yhdessä kaikennäköstä.  Elikkä mainitsin tossa että Kaisan kanssa on tullut tehtyä kaiken näköstä, niin esimerkiksi muistan sen hyvin kun oltiin vielä ala-asteella. Ja meillä oli kauhea "karkki nälkä" tai no teki mieli paljon karkkia. Niin löydettiin Kaisan kätköistä jotain tosi vanhaa suklaata ja syötiin sitä. Se ei ollut hyvää... Kun Kaisa meni yläasteelle ja minä jäin vielä ala-asteelle, niin meijän välit vähän niinku katkes. Ei nähty enään tai pidetty yhteyttä.

   Mutta sitten kun se aika koitti että oltiin taas samassa koulussa. Niin johan meistä tuli taas hyviä ystäviä. Alettiin käymään samalla tallilla ja samoilla tunneilla. Sitten yksi talvi käytiin ratsastamassa yksiä heppoja yhdessä. Ja muutenkin vietettiin paljon yhteistä aikaa. Olen muutenkin käynyt paljon kuvaamassa kun Kaisa on käynyt muissa paikoissa ratsastamassa. Pari vuotta sitten kesä, voi kun sen voisi elää uudestaan. Silloin vaan oltiin yhdessä ja ajeltiin mopoauton kanssa joka paikassa. Oltiin silloin samalla leirilläkin, joka myös oli unohtumatonta yhteistä aikaa.

   Kaisan kanssa voin olla oma itseni ja voin kertoa sille kaiken luottamuksella. Vitsaillaan yleensä yhdessä, nauretaan joka asialle ja riehutaan. Yhdessä olemme kuin kaksi 8- vuotiasta. Mutta kyllä osaamme olla ihan asiallisestikkin. Ja hoidamme meille annetut hommat. Ihme kyllä emme varmaan koskaan riitele mikä on tosi outoa.

Kaisa voitko lisätä ystävällisesti tähän jonkun kuvan meistä, kaikki yhteiset kuvat on tietenkin mun läppärillä mikä on rikki :D (eikä myöskään multa löydy yhtään yhteistä kuvaa, kaikki no suomessa)

Kuva on pieni ja huono laatuinen, mutta jos joku ei tunnista niin siinä on Kaisa

Mulla on nyt ollut aika rankka syksy. Koska Kaisa on siellä Amerikassa. Ja tänä syksynä on käynyt niin paljon kaikenlaista dramaattista. Ja Kaisa on juuri sellainen kaveri jolle voin kertoa kaiken, ja sitä edes vähän kiinnostaa, tai ainakin se kuuntelee. No onneksi puhelimet on keksitty ja juttelemme kikissä aika usein. Ja onneksi pian on jo kulunut puolet siitä ajasta mitä Kaisa on ollut siellä. Ja toivottavasti siellä on huippu kivaa, saat paljon uusia kavereita jne. Noniin olen kirjottanut tätä postausta pian jo varmaan kaksi tuntia, ja tuntuu että tästä tuli todella lyhyt. No tämä saa nyt kelvata.

-Ronja

Ronja vastaa myös tämän postauksen kommentteihin, eli nyt askarruttavia kysymyksiä tulemaan!

MILTÄ TÄMÄ POSTAUS VAIKUTTI, OLIKO TYHMÄ IDEA?

pikku kemuilua

Mun hostäiti on siis Sangerin ala-asteen musiikin opettaja ja se järjestää joka vuonna musiikkijuhlat jonne saapuu noin sata lasta ja on melkoinen mölläkkä, kun kaikki tanssii! Tänä vuonna juhla saatiinkin laitettua lauantaille, kun se on yleensä ollut perjantai iltaisin, jonka takia on ollu aivan hirveä kiire aina.

Tänään oltiin jättiläis ostoskeskuskessa, jossa kierrettiin kolme tuntia eikä edes keritty käymään koko ostoskeskusta läpi vielä. Täällä on vaan kaikki ihan hullun iso, en kestä ! Huomenna yritän julkasta ostospostauksen, vai kiinnostaako sellainen?

MITEN TEIDÄN VIIKONLOPPU MENI?