Vastaukset

 Tähän tuli melkeinpä pelkästään heppakysymyksiä, mutta vastasinpa edes niihin nyt. Mun vanhemmathan lentää tänne huomenna ja me lähetään roadtripille perjantai-aamuna ja palataan illalla ennen mun valmistujaisia, joten saa nähdä jääkö tämä viimeiseksi postaukseksi täällä. Riippuen miten mulla on aikaa. Korvan takana mulla on kyllä, että tekisin videon mun kotilennosta.. Nyt niihin vastauksiin :) Enjoy.


Jos saisin nyt päättää, niin lähtisitkö vielä jenkkeihin vai valitsisitko jonkun toisen maan
- En, koska ennen tätä vuotta olin, että haluan ehdottomasti muuttaa Jenkkeihin aikuisena. Se mielipide on muuttunut aika rankalla kädellä. Toisaalta Australia tai Lontoo olis voinut olla vaihtoehtoina myös..

 Mikä on ollut parasta sun perheessäsi siellä
- Ne ei pompota, noeii. No se, että ne on ottanut mut osakseen niiden perhettä ja pitää mua kuin omana perheenjäsenenä. Tietysti noi lapset on parasta, kun ne alkaa luottamaan muhun.

 Haluaisitko vielä jäädä sinne tai ehkä palata sinne lukion jälkeen?
- En halua. Vierailulle voin kyllä tulla. Suomi on mun koti ;)

 Onko sulle siellä tullut mitään ajatuksia, mitä haluaisit opiskella
- Oliskin tullut. Olisin ikionnellinen jos olisin saanut mun tulevaisuudesta jotain selvää täällä ollessa. Onneksi on vielä lukiota pari vuotta niin on edes hieman lisää aikaa miettiä..

 Miten kuvailisit sun koulunkäyntiä siellä, onko se ollut helpompaa kuin täällä Suomessa?
-On helpompaa. Saan pelkkiä kiitettäviä. Valintatehtävistä on aika vaikea saada huonoa, jos edellä olevä näyttää lappua sun naaman edesssä. vitsivitsi. Ne on silti helppoja, paitsi historia

 Mitä teet ekaks, kun tuut Suomeen?
- Saunaan ehdottomasti, tosin haluun suomalaista kahvia ja maitoa heti Suomeen päästyäni! Sauna jälkeen varmaan riennän Idalle tai siis se rientää hakemaan mut :D



 aiotko jatkaa blogia palattuasi suomeen? millasena? 
- En tiiä vielä, mutta tätä blogia en ainakaan jatka. Jos jatkan niin jatkan mun vanhaani, uskoisin.

 aiotko jatkaa ratsastuskoululla ratsastamista (jos jatkat, niin millä) palattuasi suomeen vai onko jotain muuta kiikarissa?
- En jatka ratsastuskoulussa sitten enää. Mulle on nyt tarjottu kahta tosi samallaista diiliä, joita olenkin punninnut tässä koko päivän ja halkonut päätäni yrittäen miettiä mikä olisi paras ratkais, kun molemmat olisi tosi hyviä diilejä ja tulisin toimeen omistajankin kanssa. Molemmilla olisi vielä mahdollisuus valmentautua. Haluisin molemmat diilit.. Sekä myöskin yhtä projektia tarjottiin :) Katsotaan miten käy, kun Suomeen palattuani käyn koeratsastamassa molempia.

 parhaimmat ja huonoimmat muistot sieltä tähän mennessä ovat olleet....? 
- Mun vanha perhe. Se oli kamalaa aikaa, mutta opetti tosi paljon. Myöskin aivan normaali elämä on tuonut hyviä muoistoja. Mun ekat estekisatkin täällä oli hirmu kivat, kun tuotiin heti voitto kotiin. Vaikea valita.

 mitä jäät sieltä eniten kaipaamaan? saat mainita niin monta asiaa kuin itse vain haluat! 
- En usko, että jään mitään tiettyjä asioita kaipaamaan. Enemmänkin sitä elämää. Sitä mitä kaipaan Suomestakin tällä hetkellä!



 Oletko kehittynyt ratsastajana siellä amerikassa?
- Enkussa ruostunut, mutta olen oppinut vähän länkkärienkkua. Eli painetta, jalkoja sekä istuntaa.

 mitä muuta hevostelusta olet oppinut (kerro kaikki tarkasti)?
- No ylläolevat asiat. Hyviä estetehtäviä ja niiden tarkoituksia. Hevosen loimituksesta lisää, kun ulkona on 40 astetta ja yöllä se saattaa laskea. Ruokinnasta tälläisillä helteillä. Jalkojen hoidosta sekä maastakäsittelyä.

 tavat mitä siellä hevosen hoidossa tehdään erillailla?
- Varustus, ruokinta, loimitus, ulkoilutus, lastaus
 minkälaisia varusteita käytetään enkkutyylisessä?
- Kallista ja tylsän väristä

 kivoin ostos sieltä?
 - Mun ratsastuskypärä ja puhelin.

 kivoin ihminen jonka tunnet sieltä?
- Mun paras kaveri Breanna & Leah sekä mun valmentaja. Tietenkin sitten mun vanhemmat (host).

 kivoin hevonen jolla ridasit siellä?
- Hitsit,mikäköhän sen nimi on. No kuitenkin se sama heppa, jolla olin mun ekoissa kisoissa. Tosi kiva!
 oletko joutunut vaarallisiin tilanteisiin?
- Tarkottaaks tää nyt hevosten kanssa vai "siviilissä". Molemmissa kerran..

 minkalaisia vaatteita käytät koulussa, samanlaisia kun suomessa vai?
- En todellakaan käytä samallaisia kuin Suomessa. Suomessa panostaudun kouluun ja puen farkut ja laitan kivan paidan päälle. Täällä mulla on track-shortsit, tpaita ja tukka sotkussa ja vähän meikkivoidetta.. Mulla on taas vähän petraamista, kun menee taas Suomen kouluun :D

 Entä ridatessa, minkalainen muoti siellä on ?
- Ei täällä oo pahemmin muotia, muutakun, että beiget housut :)

kerrankin en oo matti myöhänen

Ainakaan ei vielä siltä vaikuta, sillä mä aloitin tänään pakkaamisen. Nyt olenkin siinä samassa pisteessä mitä olin tässä postauksessa kertoessani. Tosin voin sanoa, että nyt on suurempi työ pakata. Mun on siivottava huone jokaisesti nurkasta asti sekä haluan pestä tämän matonkin tai miksi tätä lattiaa nyt sitten ikinä kutsutaankaan! Mun siivoominen on kuitenkin aina niin hidasta, kun en jaksa kauhaa touhuta. Paitsi jos olen saanut siivouspuuskan. Nytkin melkein kolme tuntia siivousta takana ja vasta yksi koneellinen pyykkiä pesty ja yksi laatikko tyhjennetty ja järjestetty. Jos jatkan tätä mukaan niin en kerkeä tätä yhdeksässä päivässä siistiksi saamaan, en millään! Pitää kuitenkin pöydät ja sängyt ja kaikki siirtää ja tarkistaa ettei niiden takana/alla ole mitään. Etten vahingossakaan jätän heille mitään ylimmääräistä siivottavaa mun lähtiessä vanhempien mukaan roadtripille.

Siitä roadtripistä en ole tainutkaan tänne mainita. Tai en ole tänne varmaan mitään asioita ihan hetkeen mainita, heh olempas laiska bloggaaja.. Kuitenkin, mun vanhemmat tulee tänne siis ensi keskiviikkona. Siitä parin päivän kuluttua lähdetään kiertämään Texasia ja mä otan mun vikan viikon koulusta lomaa. Kierretään siinä viikon viikon verran eri kaupunkeja. Viides päivä kesäkuuta on tarkoitus palata takasin Krumiin, koska seuraavana päivänä mulla onkin valmistujaiset. Kävelen siis toisen vahtarin kanssa senioiren kanssa ja saadaan jotkut diplomin tapaiset. Oikeita diplomeitahan me ei koululta saada, kun tämä vuosihan ei meille mitään merkitse. Joudun siin käymään koko vuoden uudelleen Suomessa. Ilman, että saan hyväksiluettua yhtään kurssia. Noh paiskin vaan töitä niin eiköhän siitä neljässä vuodessa läpi päästä ;)

jottei ihan kuvattomaksi mene niin pistetäämpä Wespukasta yksi kuva joukkoon.Wes oli siis mun niinsanottu ylläpitohevoseni vanhalla perheellä.

Kuulumisista voisin vielä vähän tarinoida, jos saan jotain fiksua kirjoitettua. No ensinäkin hevoshommat on nyt jäissä täällä. Mä en vaan millään kerkeä sinne. Viimeksi olinkin ratsastamassa kaksi viikkoa sitten. Nyt en haluaisi ottaa asiasta mitään stressiä. Haluaisin vaan viettää kivat kaksi viikkoa mitä nyt on enää jäljellä. Toki mulla on tallilla monia kavereita, mutta ei niihin ole sellaista suhdetta syntynyt mitä näihin siivilikavereihin. Hevosille sanominen tulee olemaan vaikeaa, niinkuin se on mulle aina. Luon tunnesuhteita niin nopeasti eläimiin vaikka ihmisiin sen suhteen luominen saattaa kestää vuodenkin. Ihan helposti. Katsotaan nyt jos ainakin kerran tai kaksi kerkeisin ennen lähtöäni siellä käymään ja ratsastamaan kaikki tarpeelliset ennen lähtöäni ja vielä päivää ennen lähtöpäivää haluisin käydä hyppäämässä Chipin, että sen omistajan on helpompi alkaa sitä työstää, nyt kun se on innostunut hevosestaan taas.

Tarvis alkaa sitä ens vuoden kouluakin miettiä jo. Yritän suorittaa kesän aikana pari kurssiä mitkä on hylättyjä viime vuoden laiskuuden takia. Olen tutkaillut mun kurssitarjotinta, mutta en yhtään tiiä kannattaako heti alottaa vaikealla jaksolla vai jättää se johonkin puoli väliin.. Tosin ne helpot kurssit kannattais jättää sinne kolmosvuodelle niin on mulla tarpeeksi aikaa lukea ylppäreihin ja sitten saada kurssit pois alta, että pääsee töihin ennen seuraavaa koulua. Okeiokei, olen ehkä vähän edellä asioissa.. No mutta mun elämä on taas uutta ja virkeää, ukn täältä palaan. Se on taas sitä jännää aikaa, kun rakennetaan uutta elämää ja yritetään oppia pois vanhasta, amerikkalaisesta elämästä! Onkohan mulla tässä sitten enää mitään kerrottavaa? Mun paino on vähän liikkunut - ja + puolella, eli siinä asiassa ei ole iloisia uutisia. Tai onhan ne iloisia, ettei ainakaan lisää painoa ole tullut.. :D

Muistakaahan kysyä edelliseen postaukseen, jossa toivon teiltä vielä kysymyksiä blogin viimeiseen kysymyspostaukseen ;)

MITEN TEILLÄ ON KESÄ ALKANUT? 

blogin viimeinen kysymyspostaus!

24 päivään kunnes mut lentokone ampaisee kohti Suomea Dallasin lentokentälta. Joten nyt onkin hyvä aika laittaa viimeiset kysymyksyt vaihto-oppilaana olemista sun muista askarruttavista asioista. Kun määrä x kysymyksiä on tullut vastaan niihin jollain muodolla. Videolla tai teksinä, miltä silloin sitten tuntuukaan. Nyt antaa palaa ;)

Glen Rose part 2

Nyt sain vihdoinkin ladattua koostevideon meidän road tripistä youtubeen. Täältä löytyy parit kuvat reissulta!

linkki videoon

School project

 

Ainakin mun Facebook ja Twitter seuraavat tietääkin tästä meidän kouluprojektista jo. Eli ekana osana meillä oli se pari kk sitten oleva maha. Kannettiin "raskausmahaa" koulupäivän ajan. Mahan sisällä oli kahdet pallot kylkeen ja ne esittivät vauvan jalkoja. Alhaalla tekovatsaa oli hiekkaa sekä saman tapaiset pallot. Alhaalla olevat pallot olivat muistaakseni kädet. Hiekan tarkoitus oli painaa sun rakkoasi. Tuo hiekka oli varmaan pahin asia koko mahassa sillä joudut ravaamaan vessa joka tunnin välissä ja välillä vielä tunnillakin. Tällä hetkellä suoritan osaa kaksi projektista. Osassa kaksi saat RealCare-baby3 nuken viikonlopuksi. Kyseinen nukke on tehny niin, että se toimii samalla tavalla kuin oikea vauva. Tosin ainut, että se ei haise lapselle vaan nukelle.. Nukella (mehän ei periaatteessa saataisi kutsua tätä nukeksi edes kun joku kysyy) mahassa, selässä sekä pepussa sensorit, jotka antavat toiminnot. Myöskin mulla on kädessä nauha, jossa on kiinnitettynä sensori. Nuken itkiessä sun tulee viedä sun sensori lähelle nuken vatsan lähellä olevaa sensoria ja odottaa, että ne reakoi toisiinsa eli pitää pienen piippauksen. Piippauksen jälkeen voit aloittaa hoitotoimenpiteet, mitä sun ikinä pitääkin sillä hetkellä tehdä. Nukella on toimintona kolme erillaista; nälkä,vaipan vaihto, röyhtäisy tai nukuttaminen. Jos olet tehnyt oikein (esimerkiksi vaipan vaihdon jälkeen vauva pitää naurahdus- äänen) nukke hiljenee, mutta ne eivät mene mitenkään loogisessa järjestyksessä joten yleensä joudut kokeilemaan pariakin eri asiaa ennenkuin saa selvitettyä. Myöskin nuken niska on erittäin herkkä (mun mielestä turhan herkkä sillä lapsikaan ei itke noin helpolla, sillä jos se menee hiukankin liian taakse, alkaa nukke huutamaan. Tämän toiminnon olisi voinut tehdä vähän paremmaksi, sillä se alkaa huutamaan jos se on sängyllä ja nousee itse ylös ennen nukkea..  Loppujen lopuksi tämä on aika hauska projekti vaikka onkin raskas, kun joutuu heräämään öisin helposti neljä-viisi kertaa. Välillä kyllä häpeän kantaa tätä sillä monet ihmiset katsovat mua kuin hullua :D yleensä sanon ihmisille, jotka katsoo pitkään, että se on kouluprojekti  ettei luule mua ihan pipipääksi. 

Vielä loppuun HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE, varsinkin mun omalle äidille sekä mummuille. Viettäkää kiva päivä ❤️ Mä olen nyt matkalla etelä-dallasiin festareille, joten palaillaan sen merkeissä ensi viikolla :)

Enää hetki jäljellä

Mulla on enää tasan kuukausi jäljella tai periatteessa päivän alle kuukausi sillä eilen oli tasan kuukausi lähtopäivään, mutta tänään on kuitenkin 30 päivää, joten sen takia halusin tämän postauksen vasta tänään teille julkaista..

Kuinka moni teistä muistaa, kun vasta kirjoitin, kuinka olen lähdossä? Kuinka vasta kirjoitin, että kohta on lähtojen hetket käsillä. Vasta mä pakkasin mun tavaroita. Juurihan mä vasta panikoin kuinka olen varma, että jotain on unohtunut. Kuinka varmasti hukkaan itseni lentokentällä tai en edes pääse koneeseen? Lueskelin eilen mun vanhoja postauksia ja olin todella peloissani kielestä. Mä itseasiassa muistankin sen kuinka paljon mä panikoin sitä. Nyt on hassua miettiä kuinka pelkäsin, etten osaa kieltä. Vaikka mun kielioppia on varmasti ihan jostain, mutta nämä oikeasti ymmärtävät mä puhun.

Aika on mennyt niin nopeasti, että pelkään etten kerkeä kokemaan tätä vuotta tarpeeksi hyvin. Jos en kerkeä sisäistämään, että nyt on viimeiset hetket meneillään ja nyt on aika ottaa ilo irti kaikesta. Jos jään tähän pelkoon seisomaan ja aika valuu hukkaan? Mitä jos tajuan Suomessa, että hei mulla ei ole tota tai en kokenut tota. Mä olen kokenut kuitenkin niin paljon. Olen oppinut elämään täällä normaalia elämää. Olen rakentanut tänne uuden elämän. Pelkästään uuden elämän rakentamisessa opit paljon. Sä koit uusia asioita. Sä koet tunteita, joita et välttämättä olisi halunnut kokea, mutta ne kuuluu tähän vuoteen. Vaikka mullakin on ollut monia hetkiä, jotka on ollut aivan kamalia ja olen itkenyt ja hokenut kuinka haluan kotiin. Todellisuudessa olen todella onnellinen, että olen kokenut nämäkin hetket. Ne on ne mitkä opettavat tai kasvattavat sua eniten.
Nyt mua onkin alkanut pelottamaan Suomeen palaaminen. Olen enemmänkin kuin innoisani paluustani, mutta mulla on ne samat fiilikset kuin kuukausi ennen tänne lähtoä. Mua pelottaa, jos en saa rakennettua mun elämääni Suomeen takaisin. En halua kuitenkaan palata siihen mistä lähdin. Ei, ei se ollut mun elämää. Haluan jotain uutta elämääni. Entä onko mulla edelleen ne samat kaverit siellä Suomessa, jotka oli kun lähdin. Odottiko ne mua oikeasti? Jos niillä onkin uusia kavereita ja mä en enää mahdu siihen porukkaan. Vaikka olenkin osannut valikoinut suurimman osan henkiloistä, jotka eivät niin sanotusti enää tule kuulumaan mun piiriini, mutta silti

Tiedän, että mun elämä tulee olemana niin paljon tylsempää mitä täällä. Enää mulla ei ole sitä, että odotan kuumeisesti jonnekin päin lähtoä. Vai odotanko? Ehkä mä alankin arvostaa sitä, että pääsen asettumaan aloitteni. Suorittamaan lukioni loppuun, aloittaamaan uuden koulun ja muuttaa omillaan. Vai pitäisiko mun lähteä taas ulkomaille, jotta on taas jotain mitä odottaa? Odottaminen tuo mulle sitä jotain fiilistä. Jotain sellaista, mitä on vaikea pukea sanoiksi. Jännitän aina sitä lähtoä jonnekin. Se tuo pirteyttä elämään.

Kuitenkin loppujen lopuksi rakastan asua Suomessa enkä halua sieltä enää poistua näin pitkäksi aikaa. Vaikka melkein jopa tiedän, että mulle tulee jenkkikoti-ikävä. Ainakin jossain vaiheessa ensi vuotta. Ei ehkä heti kesällä sillä tiedän olevan todella kiireinen koko kesän.

Kuitenkin ollaan erittäin iloisin mielin Suomeen paluusta, enkä kadu tänne tuloa, en sitten yhtään! Sen voin vaan sanoa kaikille vaihtareille, että tämä vuosi tulee olemaan vaikeaa, mutta kaikki on sen arvoista. Ikinä ei kannata luovuttaa vaikka kuinka tuntuisi, että koulu olisi vaikeaa tai jotain muuta vastaavaa. Jos multa kysytään niin kaikilla pitäisi olla mahdollisuus päästä vaihto-oppilaaksi. Se mikä ei tapa, vahvistaa ;)

Viettäkäähän kiva, mutta rauhallinen viikonloppu!

vähän kuulumisia taas

Multa löytyy tolla otsikolla varmaan kymmeniä postauksia jo tältä vuodelta, mutta olen niin huono niiden kanssa. Eikä silti postaan niin harvoin, että aina on vaan kuulumisia kerrottavana. No kuitenkin olen nyt yrittänyt ladata teille videota meidän viikonloppureissuta, josta kuvasin koosteen, mutta en saa sitä ladattua youtubeen. Olen yrittänyt sunnuntaista asti eikä se anna mun sitä ladata. Tää kone alkaakin olla jo siinä kkunnossa, että en yhtään ihmettele. Nytkään en tiedä mitä kirjoitan. kun kaikki tulee niin perässä.. Kuitenkin laitan reissulta alle kuvia nyt ainakin.

Muuten yleisesti mulle kuuluu tosi hyvää ja arki rullaa hyvin ja heppailemassakin käyn edelleen, tosin enää vain kaksi kertaa viikossa. Ainut, että tänään sain oikean kunnon romahduksen koulussa. Kuulin Suomesta päin huonoja uutisia ja ne, jotka asiasta tietää niin tietää kuinka läheinen asia oli mulle ja varsinkin, kun olen tosi herkkä tälläisille asioille. Oli silti kiva huomata, kuinka moni kysyi, että mikä mulla on ja voiko jotenkin auttaa. Opettajatkin jopa kysyivät, eikä ingnoorannut mitä he yleensä tekevät oppilaille. Kotona olinkin jo aika ok, kun ei ollut enää aikaa miettiä vaan sai miettiä kivempia asioita. No yli mennään ja eikä jäädä mäelle seisomaan. Huomenna mulla onkin STAAR - koe (älkää kysykö mikä se on, kun mäkään en tiedä. Tiedän vaan, että mun pitää se tehdä, mutta mun ei tarvii sitä läpäistä, kun en saa credittiä täältä.), siellä vierähtääkin ekat neljä tuntia. Sen jälkeen pitäisi jatkaa normaalilla aikataululla koulu loppuun. Koulun jälkeen pääsenkin vihdoin uusimaan sormien ja varpaiden kynnet, kun ovat päässeet niin huonoon kuntoon, hyihyi.. Nyt kuitenkin painun pehkuihin ennen, kuin criminals mindit loppuu, että kerkeän unta saamaan. Kuulemisiin taas! :)