The second last week

 Toisiks viimeistä viikkoa viedään ennen kevätlomaa. Ilmat on ollut tällä viikolla ihan hirveän kylmä. Mulla on ratsastus jäänyt tällä viikolla pois, kun on ollut liian kylmä. Eilen tosin kävin tallilla kävelyttämässä Chipin. En halunnut sitä jättää seisomaan rankan treenin jälkeen. Tennistä ollaan tosin pelattu. Yleensä se jää välistä myöskin kylmän ilman takia.

Arvaatkaas mikä lähestyy? Mun synttärit. Tänä vuonna täytän 18vuotta. Tosin täällä en sitä niinkään odota, kun en saa mitään uutta asiaa edes tehdä. 18vuotiaaksi voisinkin sitten jäädä. Mulla on kauhea ikäkriisi sekä stressi, että saanko kesäksi työtä. Toki 18vuotiaana mun on helpompi saada työtä, kuin alaikäisenä. Ihannetilannehan olisi, että mulla olisi töitä myöskin koulujen alettua. Arvaatka mikä toinen asia lähestyy? Mun kotiinpaluu. Mulla on ensi viikolla tasan 3kuukautta täällä oloa jäljellä. Ajattelin, että teen jonkun erikoisenpostauksen sen kunniaksi. Esimerkkinä se postaus, jossa mulla oli jäljellä puolet reissusta.  Onko ehdotuksia?

                                                                          

It is the second last week before spring break. The weather has been really cold. I even haven't been horseback riding in the whole week. Except yesterday I was walking with Chip, because I didn't want to leave him without exercise after a hard flat work. Instead we've been playing tennis at school. It's have been so awful, because of the weather!

Do you know what's coming? My birthday. This year I'm turning eighteen. But I'm not so excited about it. I still can't do a lot of stuff. But when I go home back it will be easier to try to find a job. And I really hope that I still would have a job when the school starts. Do you know what else is coming? My homecoming. I've like three month left here and then I'm in Finland again. I am planning to have a special post on that. Does somebody have a good idea for what to post on that day? I'd like to hear it :)

Nyt toivoisinkin niiltä, jotka englanninkielen hyvin haltsaa niin kertoisi mulle virheitä englanninkielisestä tekstistä. Tämä auttaisi mua oppimaan englantia paremmin tai oikeataan kirjoittamaan sitä. 

Chip [video]

Vika ratsastus ennen, kun kylmät ilma iskee taas. Chip oli vähän spooky tuulella. Olihan se aika pelottavaa, kun esteet oli vaihtanut paikkaa. Laukanvaihdoilla sain sen sittne vähän väsymään, että se kuunteli mua. Ensi kerralla laitan taas martingaalinn, kun laukanvaihtoja teen. Sen verran pomppuista kyytiä. Noh saapa Chip nyt muistella asioita varmaan viikon verran, kun sateen jälkeen ei ole kentälle asiaa.. Ensi viikolla jatkuu taas estetreenit. Siitä vielä mainittakoon, että viimeksi Chip oli ihan super. Se jopa kuunteli mua. Jotenkin huvittaa, että oltiin niin iloisia siitä. Senhän pitäisi olla normaalia, että hevonen kuuntelee. No, mutta ei Chipin kohdalla. 

Mitä enempään selittelemään. Katsokaa video mieluiten HD laadulla ja isona niin saatte jotain selvää.

First warm weekend

Let's see. I'm gonna try to write this post in English. And all of you, remember, I'm still learning. Well let's start so I can get over it.

On Saturday morning I woke up pretty early. I was purpose to go to ride Chip before my hair appointment, but my trainer called me that his owner is coming to ride him. So I went back to bed for awhile. I had my hair appointment at 12:15, but we left little bit before 11:00. We went for a lunch to place called McAllister. My favorite place! I ate a sandwich and it was so good. I just love that place!

I wanted to get a little bit lighter because the sun is getting my hair lighter and lighter and I don't wanna dye my hair every second week. So this way it's gonna be easier and cheaper. Well everybody saw the pic of my new hair from last post. Or if you didn't go to check it.
After the appointment I went to the closest store and went get some shampoo and other makeup stuff what I didn't have left anymore.

Because it was really nice and warm day we decided to have a nice cousins together - day at the park and after park at our place and eat some pizza. Day was really succesful. Everybody had fun, even the little kids had fun.

And today, on Sunday. We went to the movie theater. First time for me, yay. The movie was a lego movie. It was for kids, but I like kids movies. And in principle I'm a kid. At least a few more next week ;) Okay, I might be a kid for a longer time. The movie theater was really different than in Finland, but I liked it. And what I'm doing now? Just watching more movies and enjoying the weather! I hope you had a nice weekend!

En kerinnyt tekstiä oikolukea, mutta toivottavasti edes ymmärtää mitä yritin selittää. Kertokaa toki mulle jos huomaatte virheitä! :) Miten teidän viikonloppu sujui? Miten olisi MyDay huomenna, videolla vai kuvilla?

Totally new me

Parturi hoidettu alta. nyt löytyy vähän erillaisempaa lookkia. Itse pidän tästä värivaihtoehdosta ihan hirveästi. Ja mikä parasta nyt mun ei tarvii värjäyttää tukkaa aina kolmen viikon välein kun aurinko sitä vaalentaa niin tehokkaasti itse. Otin vielä värjäyksen lisäksi korjaavan hiushoidon. Tuntuu muuten aivan silkkisille hiukset. Kampaajan mukana kyseinen aine pitäisi mun hiukseni hyvässä kunnossa vähintään 8 viikkoa. Tietysti vielä plussana kuolleet latvat pois. Tuntuu tukka ihan hirveen lyhyelle vaikka ei otettu varmaan edes senttiä pois.. :D Mun suunnitelmien mukana nyt käyn vielä kerran joskus toukokuussa tuolla ottamassa ton korjaavan hoidon ja sitten olen valmis palaamaan Suomen kamaralle mun hiusteni kanssa. PS. kuka uskoi, että mulla on jäljellä enää 12 viikkoa?

Kuinka moni teistä vihaa ostaa normaaleja tuotteita, joita sä ihan oikeasti jopa tarvitset. Mä nostan kättä. Mä jouduin hankkimaan uuden lompakon viime viikolla, kun vanha meni rikki. Ärsyttävintä tässä on, että sain sen lompakon mun hyvältä ystävältä ja sillä oli tunnearvoa.. Tänään tajusin kuinka kalliita kaikki naaman/hiustenhoitotuotteet on. Ostin pelkästään ylläolevassa kuvassa olevat tuotteet ja hinta lipoi sitä viittäkymmentä dollaria. Mä en haluu koskaan muuttaa äidin ja isän luota pois. Eihän mulla o varaa sitten meikkejä ostaa! Ihan kauheeta.

weird facts about me

Nyt on se tilanne, että rikoin selkäni eilen. Otin liian rajulla painolla maastavedon, jonka takia selkä kaksinkerroin. Ja olenkin kotona vähintään tämän päivän ja yritän venytellä selkää elävien kirjoihin. Jos hyvältä vaikuttaa niin käyn hyppäämässä Pinaultin illalla.. (15min myöhemmi, yritin kävellä alakertaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten Pinault ja Chip taitaa saada vapaan..) Kuitenkin aiheeseen. Eli erillaisia faktoja, joita ette välttämättä tienneet.

Mä vihaan mopoautoilijoita, vaikka itsekin omistin mopoauton. Mun mielestä se ei vain ole niin vaikeaa tuhlata elämästäi kaksi sekunttia kiertääksesi bussipysäkin kautta, jotta muut pääsevät ohitsesi. Puhumattakaan siitä, että siellä reunassa kuuluu ajaa. Ihan niinkuin mopollakin. Tulevat mopoautoilijat: ajatelkaa muitankin liikenteessä.

Mä pelkään hissejä. Tämä pelko tuli vuonna 2008. Oltiin Miamissa ja äitini pidätteli hissiä mulle. Hissien ovet alkoi piippaamaan ja sulkeutumaan. Itse juoksin vielä kyytiin vaikka ovet olivat jo sulkeutumassa. Mulle on jäänyt tästä kauhukuvia. Nykyään juoksen ensimmäisenä hissiin, niin en varmasti jää väliin.

Mä pelkään kuollakseni pimeää. Itse asun (Suomessa siis) keskellä metsää. Joudun aina aamuisin bussipysäkille kävellessni kävelemään pari sataa metriä meidän tietä. Kyseinen tie on siis metsätie ja pimeä. Siinä on syy miksi en voi katsoa kauhuelokuvia ennen nukkumaan menoa tai sitten ennen kuin lähden jonkun kaverini luota yöllä kotiin. Myös mopoautolla ja skootterilla ajaessa olin paniikissa. Varsinkin, kun jouduin pysähtymään laittaakseni kulkuneuvoni talliin..

Mun kortit ja rahat sun muut pitää aina olla järjestyksessä. Mä vihaan jos joku on niitä siirtänyt tai laittanut väärään paikkaan, jos olen jotain pyytänyt laittamaan korttini takaisin. Kerran laitoin itse kortin väärään paikkaan ja luulin hukanneeni sen. Oli todella lähellä etten soittanut äidilleni, että kuolleta kortti. Tosin tällä hetkellä en omista kuin kolme korttia..

Ei tarvitse koskaan pyytää kahta kertaa, kun olen jo mukana. Tykkään extempore reissuista! Esimerkkinä kaikille tuttu Ruotsin reissuni nykyisen hyvän kaverini kanssa. Tosiaan hyvä, että puheväleissä oltiin ennen reissua. Palatuamme reissulta saatiin ystävyys kuntoon.

Nukuessa mulla on aina unikaveri. Mun unikaverina yleensä toimii koira tai sitten mun oma kissani Suomessa. Tässä syy miksi mulla ei ole koskaan peittoa tai tilaa nukkuessa.

Mä olen joskus ollut aika epävarma hevosten käsittelyssä. Viime vuoden aikana epävarmuus on kuitenkin kadonnut. Uskokaa tai älkää mäkin olen joskus sanonut, että en hyppää tuota. Joskus en suostunut hyppämään edes 100cm ja tämä oli hieman epävarmaa vielä Suomessa, mutta täällä olen saanut varmuutta tähän. Nykyään uskallan lähestyä 110cm okseria ilman, että joudun kääntämään hevosen pois.

Muut ihmiset on puhelinriippuvaisia niin mä olen kamerariippuvainen. Mä kannan yleensä aina kameraani mukana. Jos se ei ole mukana  niin puhelin nappaa miljoonia kuvia. Tosin mulla käynyt mielessä ostaa pieni pokkarikamera, jonka saa vaikka taskuun sujautettua.

En ole koskaan muuttanut. Ellei tätä pientä "muuttoa" lasketa. Mulla olisi haaveissa, että saisin meidän talon ja vanhemmat muuttaisi, mutta taitaa olla toiveajattelua. Toivottavasti joudun vain kerran elämässäni muuttamaan. Tämä on ainakin mun ns. haaveeni.

Haluan itselleni labradorinnoutajan. Toivottavasti samallainen luonne kuin mun kummitätini koira oli. Ilman koiraa en voi muuttaa, sillä minähän en yksin asu!

Nyt näin kolme tuntia tän postauksen aloituksesta ja kilometrien kävelystä huomaan, että mähän istun jo. Jännää miten ei huomaakaan kipua. Tai sitten sitä ei edes ole enää. Ehkä taidankin päästä ratsastamaan, vaikka tuntuukin tyhmältä, että menisin vaikka en koulussa ole. Mutta turhaan jäädä poiskaan jos hyvältä tuntuu. Vielä on kaksi tuntia aikaa päättää :)

Nyt on niin hyvä tatsi

1. meille on tullut vauva ♥ 2 & 3. se odotti mua viel kiltisti ennekuin lähti karkuun... 4. lisää vauvakuvia ♥

Arvatkaapa kuka tuli tänään rehellisesti kuolaimelle ravissa? No Chip. Tää oli ihan eka kerta, kun se tuli ravissa kuolaimelle ja otti mun avut vastaan. Kerrankin se teki just niinkuin mä pyysin. Oon just nyt siitä niin ylpeä! Sain vaan istua siellä kyydissä ja nauttia.

Saatoin tosin työstää sitä ihan inasen liikaa laukassa. Peppu alkoi siihen tahtiin taas nousta, että olisi pitänyt aikasemmin lopettaa. Loppuraveissa sainkin sen venyttämään. Tämäkin oli vasta eka kerta, että se venyttää. Nyt odotellaan huomista tai keskiviikkoa jolloin yritään hypätä rataa. Jos vaikka päästäisiin kisoihin näyttämään. Saa nähdä oliko tämä vain hyvän onnen tuuria vai saiko hieroja ihmeitä aikaan..

Ketuttaa kuin pientä oravaa

Siis suoraan sanottuna voisin päästä nyt parit kirosanat ulos. Tänään uhrasin aikaani ja lähdettiin Grapevineen. Tarkoituksena mulla oli etsiä Prom-mekko. Ei mennyt niinkuin olin suunnitellut. Kokeilin valehtelematta yli kolmeakymmentä mekkoa, mutta jokainen oli epäsopiva rintojeni kohdalta. Pidän kuitenkin budjettini alle 150$, joten valinnanvaraa ei paljoa enää ole. Just nyt tuntuu siltä, että skippaan koko bileet. Mulla ei kuitenkaan ole aikaa kuin vajaat kaksi kuukautta.Kauhea stressi. Tahdon sen mekon kuitenkin olevan edes hieman samantyylinen kui muilla. Joten nyt mulla on kauhea kiire kouluasioiden kanssa. Joten ketuttaa, että hukkasin aikaani siellä. Hyvästi yöunet, mutta nukkukaa te hyvin!

Valentine's day

Ystävänpäivä takana, jonka tänävuonna vietin yksin.. Ainkin oli aikaa tehdä rästitehtäviä sekä hoitaa suomiasioita kuntoon. Kuvasin myös alla olevan videon eilen. Oli varmaankin jo kuudes kerta, kun sitä kuvasin. Aina on vain jotakin tullut etten ole pitänyt siitä. Nytkään en kyllä pidä. Mielestäni näytän videossa ihan hirveen lihavalta. Ainakin poskista. Video on ollut vain liikaa myöhässä joten päätin sen nyt julkaista. Alunperin mun oli tarkoitus julkaista tää postaus jo eilen. Tuli pari mutkaa matkaa ja sairastuin jotenkin äkillisesti. Siinä kymmenen aikaa, kun video oli melkein ladannut alkoi tulla huono olo. Istuskelin pytyn vieressä sitten parisen tuntia jos tulee ylös, mutta ei tullut. Sen sijaan mua alkoi huimata tosi paljon ja mun pää oli tulikuuma, mutta muu vartalo oli totaallisen jäässä. Käytävällä makailin reilu tunnin verran. Vahvistuttua edes hieman ryömin erittäin vaivalloisesti sänkyyn. Unta en kyllä montaa tuntia saanut, mutta nukuinpa kuitenkin! Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta videon pariin.



Nyt mulla onkin jo kiire, jotta kerkeän lenkille ja suihkuun ennen kuin menen lapsenvahdiksi kaverini kanssa. Viettäkäähän hauska, mutta turvallinen viikonloppu!

Ei vuodet kulu ne kuluttaa, ei huolet huku ne hukuttaa

Yksi lumipäivä lisää. Kymmeniä uusia turhia kuvia. Ahkeraa siivousta. Muistelua vanhan musiikin.
Noista oli mun päivä tehty. Lisäksi kyllä tuntien yritys kuvata videota teille. Mulla on edelleen ne vastaukset odottamassa kysymyksiin. Kamerassa kuva näyttää ihan ok:lle, mutta  tietokoneella ne avatessa joudun painamaan välittömästi delete- nappia. Ehkä yritän viikonloppuna uudelleen. Jos onnistun jostain repimään aikaa sille.
Onneksi kohta alkaa spring break. Me suuntamme joko Austinin lähelle mökkeilemään tai sitten vuorille. Jokatapauksessa uskon siitä tulevan mahtavaa. Rentouttavaa ainakin. Paitsi jos lapset päättävät olla yli energisia... Spring breakin jälkeen mulla värähtää mittariin  18-vuotta. Hetkonen, mihin ne kolme vuotta katosi. Juuri mä vasta sain mopoautoni. Juuri mä tännekin vasta lähin. Kohta olenkin kotona jo. Minne aika katoaa.

ihan huippu viikonloppu [videopostaus]

EDIT: VIDEO ON LISÄTTY NYT

Viikonlopun saldona paljon nauramista, univelkaa sekä kipeät vatsalihakset. Mua instagramissa seuranneet tietävätkin tai ainakin arvaavat, että vietin kokonaisen viikonlopun ystäväni, Makennan kanssa. Suuntasin Makennan luokse heti koulusta tultuani. Lähdimme perjantai iltana noin tunnin päähän katsomaan Makennan poikaystävän viimeistä koripallopeliä, jonka he valitettavasti hävisivät. Pelin jälkeen mä pääsin ensimmäistä kertaa syömään TacoCasa nimiseen pikaruokalaan. Suunniltelmasta poiketen en viettänytkään yötä kotona vaan jatkoin matkaa takaisin Makennan luokse. Lauantaina, kun vihdoin saimme itsemme ylös kahdentoista jälkeen suuntasimme Fort Worthiin. Mentiin uudelleen kyseiseen Stock Show & Rodeoon. Olin kyseisessä paikassa jo kaksi viikkoa sitten, mutta Makenna perheineen ei ollut sielä vielä käynyt ja meidän kaveritkin pyysi meitä sinne viettämään aikaa, joten päätin mukaan lähteä.

Pitkän päivän jälkeen majotuimme meille viettämään yötä. Saatinkiin yön pikkutunneilla ajatukseksi kuvata video teitä varten. Kellon tikittäessä lähempänä kolmea aamulla alkoi meidän jutut olemaan erittäin väsyineitä ja mun puhekin kuulostaa videolta kuulosteltuna erittäin epäselvältä. Huomaan silti, että kielitaitoni on kehittynyt. Vaikka en olekaan yhtään tyytyväinen kielitaitooni. Mielestäni se vain kuulostaa erittäin hirveällä. Sanat eivät tule ulos mun suustani niinkuin niiden kuuluisi. Koittakaapas sanoa ääneen ridiculous. Vaikka sitä mulle tavutettiin niin monta kertaa, niin en sitä silti nopeasti sanottuna osannut sanoa. Tavuttaminen ei tuottanut mulle mitään ongelmia. Tästä otettiinkin mulle uusi haaste.

Sunnuntaina otettiin kauppakeskus. Tarkoituksena löytää mulle aluesvaatteita sekä katsella prom-mekkoja ja ehkäpä jopa ostaa. Mission failed. Alusvaatteita eikä mekkoa löytynyt. Vaikka etsittiin tunteja. Turhautuneena palattiin kotiin. Surkuteltuamme parin tunnin verran Makennan äiti tuli hänet hakemaan kotiin.. Itse lähdin melkein samantien lenkille juoksemaan turhautumista pois. Kuitenkin kotiin päästyäni huuleni nousivat ylöspäin, kun sain kuulla tuloksia kisoista. High school tiimi otti IEA- kisoista (jos haluat tietää enemmän ja ymmärrät englantia. Klikkaa tästä. Lyhennettynä kisaajat eivät ratsasta omilla hevosilla vaan toisten) voiton kotiin sekä middle school toisen sijan! Aivan mahtavaa.

Yritin kiinnittää huomiota lauseisiin ja oikein kirjoitukseen. Miltä näyttää? Aina voi tietysti kertoa, että miten se olisi parempi kirjoittaa.

Tyhjä otsikko

Me ollaan edelleen kylmyyden valloittamana, mutta se ei ole mun intoa urheiluun laskenut ollenkaan. Olen vain pukenut itseni eskimon näköiseksi sekä lähtenyt pihalle karaamaan. Ja löysin vielä aivan mahtavan sovelluksen puhelimeeni, jolla saan seurattua mun kalorien kulutusta ja kuinka paljon kaloreita tungen vartalooni ja toivon sen todellakin auttavan ja toimivan niinkuin se väittää ja olisin pari kiloa pienempi ennen kevätlomaa, ainakin tuntuu paljon kevyemmältä jo. Tottakai voi johtua ihan siitäkin, että tunnen itseni paljon energisemmaksi aina lenkin jälkeen, tai sitten kunnon salirääkin jälkeen. Pakko vielä iloita siitäkin, että nostin vihdoin mun ennätykseni salilla, kun tähän saakka aina en ole uskaltanut lähteä mukavuusalueen ulkopuolelle, koska olen pelännyt polveni pettävän, mutta tänään sen todistin, ettei se vielä tosta painosta kaadu, pikku hiljaa!

Jos ei nyt liian positiiviseksi tämä postaus mene, niin mua alkoi tänään ihan hirveästi ärsyttämään mun nämä kaksi etuhammasta, jotka ala-asteella halkesivat ja aina hammaslääkärit ovat sanoneet, että korjataan ne sitten ensi kerralla, mutta mitään ei ole tapahtunut. Noh, tänään yritin kuvata videolla tosi pitkästä aikaa mun ostoksia, mutta en halunnut sitä versiota julkaista sillä mun hampaani näkyivät ja näytin aivan oravalta, ja tämä saa mut aivan raivon valtaan, kun mä olen sellainen ihminen, joka rakastaa hymyilemistä ja nauramista, mutta näiden mun kamalien etuhampaiden kanssa joudun pidättelemään hymyäni, jonka takia en ole nettiin yhtäkään hymykuvaa eläessäni laittanut, tai ainakaan mä en muista, joten tää hammasasia on toinen asia, jonka tulen satavarmasti korjaamaan aivan heti Suomeen saavuttuani, tai ainakin heti autokortin saatuani!

Nyt painun pehkuihin vatsalihastreenin jälkene ja yritän uudelleen huomenna kuvata videota, jos onnistuisin saamaan siitä julkaisukelpoisin ja ainiin pidensi tämän postauksen aikaa, sillä tahtoisin hieman enemmän blogeja kyseiseen postaukseen, sekä tietysti kysymyksiäkin, jotta saadaan kunnon postaus aikaan!

Let the rain was away all the pain of yesterday

Tiiättekö sen tunteen, kun ootte surullisia, mutta saatte aikaan silti muutamia ilonpilkkuja? Mulla oli just toi olo eilen. Mulla oli koulussa jotenkin hirveen masentunut fiilis ja en olis halunnut tehdä mitään, olisin vaan halunnut kotiin nukkumaan, mutta illalla kunnon salitreeni sai mut paremmalle tuulelle ja nyt tänään mulla on sama fiilis, jotenkin tyhjä olo.

Ja niinkuin monet multa kysyvät, onko mulla ikävä? - Ei, ei ole. Niinkuin varmasti jokaisella vaihto-oppilaalla on sama tunne joka päivä, mutta se saattaa kestää vain minuutin tai enemmän tai vähemmän tai ei sitä tunnetta edes huomaa, niinkuin mulla usein on, en edes huomaa tunnetta, kun se menee nopeasti ohitse enkä edes huomaa moista ilkeää tunnetta, mutta näin kylmän päivän tullen jollon kaikki lukkiutuvat sisällä horrokseen aina koulupäivien jälkeen sulle jää hyvinkin paljon mietittävää, jota et välttämättä halua edes miettiä tai sitten on nimenomaa päinvastaisesti ja haluat miettiä näitä iloisia asioita.

Ylläoleva teksti on kirjoitettu jo aamulla ennen kouluun lähtöä, kun heräsin aamulla liian aikaisin enkä saanut enää unta, jonka johdostai sainkin tämän pahan olon aikaan, kun olin niin väsynyt. Edelleen vietetään kylmiä päiviä ja huomenna on tarkoitus sataa vettä, joten tallille en tule pääsemään, kun vasta ensi viikon loppupuolella, joka tuo mulle stressiä, kun on kisat tulossa enkä ole kerinnyt edes treenaamaan, mutta olen tehnyt vatsalihaksia ja käynyt lenkillä sitten senkin edestä, jotta saisin ehkäpä edes yhden tai kaksia kiloa pois pelkästään kuntoilemalla, kun ei mulla ruokavalioon ole niin paljon vaikuttamista, että sen avulla saisin painon putoamaan, mutta teen kaiken nyt ihan rauhassa ja lähinnä hiljalleen, joten paino putoaa jos on pudotakseen.

Jälleen kerran saitte erittäin sekavan postauksen, mutta en halunnut aamulla postausta julkaista, jossa on pelkästään surullista asiaa, kun tiesin, että varmasti vain lukisin postausta uudelleen ja uudelleen koulussa, jolloin saisin itselleni vain pahan olon aikaan, mutta halusin silti jättää tekstin pätkät tänne joukkoon, sillä haluan kuitenkin tuoda realistisen kuvan siitä, että millaista on olla vaihto-oppilas.

MUISTAKAAHAN LINKITTÄÄ SEKÄ KYSYÄ KYSYMYKSIÄ TÄSSÄ POSTAUKSESSA, JOTTA SAADAAN POSTAUS AIKAISEKSI!

WEEKEND

Sunnuntaita eletään taas ja meillä tuleekin lunta taas, joten mitä luultavemmin meillä ei edes ole koulua huomenna. No takaisin viikonlopun kuluun. Launtain oli vika ratsastus nyt hetkeen, joten me yritettiin ratsastaa niin monta hevosta, kuin vain kerittiin ja jaksettiin. (Lunta tulee joten on ainakin kahden viikon tauko, ellei lasketa ehkä kerta viikkoon maneesilla ratsastusta.) Mä sain mun omani valmiiksi siinä viiden pintaan ja mähän menin talille jo kahdeltatoista, mutta en pystynyt jäämään pidempään sillä mentiin mun ystäväni, Makennan kanssa kaupunkiin, kun sen oli tarkoitus ottaa napakoru ja mun kolmas korvareikä oikeaan korvaan, mutta mä jänistin tilanteesta, joten vain olin vain Makennan tukena siellä ja ottamassa parit kuvat sille muistoksi ja mä ehkä otan kolmannen korvareiän sitten jossain vaiheessa, jos uskallan.

Tänään sitten kotiin tullessa mulle oli tullut paketti Amazonilta, josta tilasin pari meikkituotetta, joista olen kuullut ihan hirveästi kehuja ja toivon niiden nyt auttavan mun meikkaamisen suhteen.

Mustassa purkissa löytyy meikinkiinnistys ainetta, kun mulla meikki lähtee aina niin nopeasti leuasta sekä nenä alueelta, niin toivon, että saan meikin nyt pysymään koko koulupäivän ajan ilman, että joudun sitä korjailemaan. Ja sitten tuossa sinisessä tuubissa löytyy luomivärin pidikettä, tai millä nimellä sitä nyt kutsuisikaan, mutta sitä laitetaan siis luomelle ennen luomivärin laittoa, joten nyt on luomille tuplapitäjät, niin pitäisi pysyä! ONKO JOLLAIN MUULLA NÄISTÄ KOKEMUSTA?