weird facts about me

Nyt on se tilanne, että rikoin selkäni eilen. Otin liian rajulla painolla maastavedon, jonka takia selkä kaksinkerroin. Ja olenkin kotona vähintään tämän päivän ja yritän venytellä selkää elävien kirjoihin. Jos hyvältä vaikuttaa niin käyn hyppäämässä Pinaultin illalla.. (15min myöhemmi, yritin kävellä alakertaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten Pinault ja Chip taitaa saada vapaan..) Kuitenkin aiheeseen. Eli erillaisia faktoja, joita ette välttämättä tienneet.

Mä vihaan mopoautoilijoita, vaikka itsekin omistin mopoauton. Mun mielestä se ei vain ole niin vaikeaa tuhlata elämästäi kaksi sekunttia kiertääksesi bussipysäkin kautta, jotta muut pääsevät ohitsesi. Puhumattakaan siitä, että siellä reunassa kuuluu ajaa. Ihan niinkuin mopollakin. Tulevat mopoautoilijat: ajatelkaa muitankin liikenteessä.

Mä pelkään hissejä. Tämä pelko tuli vuonna 2008. Oltiin Miamissa ja äitini pidätteli hissiä mulle. Hissien ovet alkoi piippaamaan ja sulkeutumaan. Itse juoksin vielä kyytiin vaikka ovet olivat jo sulkeutumassa. Mulle on jäänyt tästä kauhukuvia. Nykyään juoksen ensimmäisenä hissiin, niin en varmasti jää väliin.

Mä pelkään kuollakseni pimeää. Itse asun (Suomessa siis) keskellä metsää. Joudun aina aamuisin bussipysäkille kävellessni kävelemään pari sataa metriä meidän tietä. Kyseinen tie on siis metsätie ja pimeä. Siinä on syy miksi en voi katsoa kauhuelokuvia ennen nukkumaan menoa tai sitten ennen kuin lähden jonkun kaverini luota yöllä kotiin. Myös mopoautolla ja skootterilla ajaessa olin paniikissa. Varsinkin, kun jouduin pysähtymään laittaakseni kulkuneuvoni talliin..

Mun kortit ja rahat sun muut pitää aina olla järjestyksessä. Mä vihaan jos joku on niitä siirtänyt tai laittanut väärään paikkaan, jos olen jotain pyytänyt laittamaan korttini takaisin. Kerran laitoin itse kortin väärään paikkaan ja luulin hukanneeni sen. Oli todella lähellä etten soittanut äidilleni, että kuolleta kortti. Tosin tällä hetkellä en omista kuin kolme korttia..

Ei tarvitse koskaan pyytää kahta kertaa, kun olen jo mukana. Tykkään extempore reissuista! Esimerkkinä kaikille tuttu Ruotsin reissuni nykyisen hyvän kaverini kanssa. Tosiaan hyvä, että puheväleissä oltiin ennen reissua. Palatuamme reissulta saatiin ystävyys kuntoon.

Nukuessa mulla on aina unikaveri. Mun unikaverina yleensä toimii koira tai sitten mun oma kissani Suomessa. Tässä syy miksi mulla ei ole koskaan peittoa tai tilaa nukkuessa.

Mä olen joskus ollut aika epävarma hevosten käsittelyssä. Viime vuoden aikana epävarmuus on kuitenkin kadonnut. Uskokaa tai älkää mäkin olen joskus sanonut, että en hyppää tuota. Joskus en suostunut hyppämään edes 100cm ja tämä oli hieman epävarmaa vielä Suomessa, mutta täällä olen saanut varmuutta tähän. Nykyään uskallan lähestyä 110cm okseria ilman, että joudun kääntämään hevosen pois.

Muut ihmiset on puhelinriippuvaisia niin mä olen kamerariippuvainen. Mä kannan yleensä aina kameraani mukana. Jos se ei ole mukana  niin puhelin nappaa miljoonia kuvia. Tosin mulla käynyt mielessä ostaa pieni pokkarikamera, jonka saa vaikka taskuun sujautettua.

En ole koskaan muuttanut. Ellei tätä pientä "muuttoa" lasketa. Mulla olisi haaveissa, että saisin meidän talon ja vanhemmat muuttaisi, mutta taitaa olla toiveajattelua. Toivottavasti joudun vain kerran elämässäni muuttamaan. Tämä on ainakin mun ns. haaveeni.

Haluan itselleni labradorinnoutajan. Toivottavasti samallainen luonne kuin mun kummitätini koira oli. Ilman koiraa en voi muuttaa, sillä minähän en yksin asu!

Nyt näin kolme tuntia tän postauksen aloituksesta ja kilometrien kävelystä huomaan, että mähän istun jo. Jännää miten ei huomaakaan kipua. Tai sitten sitä ei edes ole enää. Ehkä taidankin päästä ratsastamaan, vaikka tuntuukin tyhmältä, että menisin vaikka en koulussa ole. Mutta turhaan jäädä poiskaan jos hyvältä tuntuu. Vielä on kaksi tuntia aikaa päättää :)