Let the rain was away all the pain of yesterday

Tiiättekö sen tunteen, kun ootte surullisia, mutta saatte aikaan silti muutamia ilonpilkkuja? Mulla oli just toi olo eilen. Mulla oli koulussa jotenkin hirveen masentunut fiilis ja en olis halunnut tehdä mitään, olisin vaan halunnut kotiin nukkumaan, mutta illalla kunnon salitreeni sai mut paremmalle tuulelle ja nyt tänään mulla on sama fiilis, jotenkin tyhjä olo.

Ja niinkuin monet multa kysyvät, onko mulla ikävä? - Ei, ei ole. Niinkuin varmasti jokaisella vaihto-oppilaalla on sama tunne joka päivä, mutta se saattaa kestää vain minuutin tai enemmän tai vähemmän tai ei sitä tunnetta edes huomaa, niinkuin mulla usein on, en edes huomaa tunnetta, kun se menee nopeasti ohitse enkä edes huomaa moista ilkeää tunnetta, mutta näin kylmän päivän tullen jollon kaikki lukkiutuvat sisällä horrokseen aina koulupäivien jälkeen sulle jää hyvinkin paljon mietittävää, jota et välttämättä halua edes miettiä tai sitten on nimenomaa päinvastaisesti ja haluat miettiä näitä iloisia asioita.

Ylläoleva teksti on kirjoitettu jo aamulla ennen kouluun lähtöä, kun heräsin aamulla liian aikaisin enkä saanut enää unta, jonka johdostai sainkin tämän pahan olon aikaan, kun olin niin väsynyt. Edelleen vietetään kylmiä päiviä ja huomenna on tarkoitus sataa vettä, joten tallille en tule pääsemään, kun vasta ensi viikon loppupuolella, joka tuo mulle stressiä, kun on kisat tulossa enkä ole kerinnyt edes treenaamaan, mutta olen tehnyt vatsalihaksia ja käynyt lenkillä sitten senkin edestä, jotta saisin ehkäpä edes yhden tai kaksia kiloa pois pelkästään kuntoilemalla, kun ei mulla ruokavalioon ole niin paljon vaikuttamista, että sen avulla saisin painon putoamaan, mutta teen kaiken nyt ihan rauhassa ja lähinnä hiljalleen, joten paino putoaa jos on pudotakseen.

Jälleen kerran saitte erittäin sekavan postauksen, mutta en halunnut aamulla postausta julkaista, jossa on pelkästään surullista asiaa, kun tiesin, että varmasti vain lukisin postausta uudelleen ja uudelleen koulussa, jolloin saisin itselleni vain pahan olon aikaan, mutta halusin silti jättää tekstin pätkät tänne joukkoon, sillä haluan kuitenkin tuoda realistisen kuvan siitä, että millaista on olla vaihto-oppilas.

MUISTAKAAHAN LINKITTÄÄ SEKÄ KYSYÄ KYSYMYKSIÄ TÄSSÄ POSTAUKSESSA, JOTTA SAADAAN POSTAUS AIKAISEKSI!