Ensimmäinen pelottaa -tunne

Eilen ilalla ennen nukkumaan menoa alkoi päässä liikkumaan asioita Suomesta sekä kodista, kun katselin  kuvia illan iloksi kun ei edes väsyttänyt vielä ja pisteenä i:n päälle vielä salkkarit. Salkkareita olen katsonut jo tulostani asti ja nyt alkaa ola jaksot loppua youtubesta ja jotenkin outo tunne tuli eilen kurkkuun, ihan kuin olisi halunnut itkeä ja sama tunne on nytkin tätä tekstiä kirjoittoittaessa, mutta tiedän, että purkautuminen auttaa aina. Asioita ei kannata koskaan pitää sisällään. Silti en missään nimessä haluan kotiin täältä. Tiesin jo lähtiessäni, että vuodessa tulee olemaan vaikeita päiviä ja sitä sanottiin meille orientaatio leirilläkin, että ekat pari viikkoa tulee olemaan ne pahimmat, kun ei tunne ketään ja rutiini on aivan eri kuin on tottunut kotona. Aikaero o monille ja ainakin mulle ollut tosi vaikea. Suomeen on kuitenkin kahdeksan vai yhdeksän tuntia ja sitten vielä kouluun on herättävä niin aikaisin, ja kun ei ole edes tottunut siihen vielä. Aikaero + tottumattomuus heräämisiin niin tuloksena ei voi ola kovin hyvä ja itsekin sen tajuan, tietenkin. 

Ehkä oudointa on se, että en tiiä minkä takia mulla on alakuloinen olo täällä, koska en niinkää sanoisi kaipaavani kotiin enkä Suomen muutenkaan vaikka tämä ilmasto onkin täällä raskasta ja vaikeaa, kun ulkona ei vaan kerta kaikkiaan pysty olemaan kuin vain pakolliset asiat käy ulkona hoitamassa ja tulee sitten heti takaisin sisälle, kun luulee lähestulkoon kuolevansa lämpohalvaukseen. Perhekin on hyvä, eikä mulla ole mitää pelkoa heidänkään suhteen. Kaikki ehkä on vain niin erillaista ja tuntematonta, että tää outo tunne tulee päällimäiseksi, mikä on normaalia, mitä olenkin toistanut jo moneen kertaan tässä tekstissä sekä päässäni. 

Ehkä yritän ratkaista tilanteen vain pitkillä päikkäreillä..