Itse tehtävät ratsastin todella huonosti ja tehtävät kuulostivat siis tältä. Joka toinen kirjainväli ravia ja joka toinen käyntiä. Hidas pohkeelle sekä hidas siirtyminen. Ei oltu skarppina ei. Toinen oli pitkä sivu vastalaukkaa ja ennen kulmaa käyntiin ja myötälaukkalle ja siitä päätyyn ympyrä ja päädyssä käyntiin ja uudelleen taas kulman jälkeen vastalaukka.
Laukan jälkeenkin olin jotenkin aivan loppu, kuitti, done ja kädet olivat kipeät Tankin pään kannattelemisesta, että annoin sen oikesti kulkea vaan pitkänä ja ehkä jopa juoksi hieman mun altani pois, mutta en vaan jaksanut alkaa tekemään asialle mitään. Välillä yritin hieman saada sitä lyhyemmälle ja hidastamaan tahtia, mutta ei ekalla onnistunut niin lähinnä luovuin ja ravailin vaan humputellen.
Tänään heitin hyvästit myös Luvian ratsastuskoululle sekä kiitin heitä, vaikka toki facebookin avulla, mutta silti. Lähes itkien ajelin skootterin kanssa kotiin miettien mun lähtöäni ja sitä mikä kaikki jää Suomeen. Vuosi tulee olemaan ehkä elämäni suurin seikkailu, joka tulee opettamaan mua ihmisenä sekä kasvattamaan mua varmasti todella paljon. Lähden matkaan alaikäisenä teininä ja tulen takaisin täysikäisenä nuorena naisen alkuna, ainakin toivottavasti palaan takaisin nuorena naisena enkä teininä. Kaikki te, joilla on vaan mitenkään mahdollista aloittaa tämä suuri matka uuteen ja erillaiseen maailmaan niin käyttäkää se tilaisuus hyväksi, vaikka kuinka tuntuisi, että haluaa jänistää eikä uskalla lähteä. Mä en ole yhtään sen rohkeampi kuin kukaan muu. Tälläiseen matkaan lähdetäänkin epävarmana, mutta takaisin tullaan varmana sekä rohkeana ihmisenä - tätä elämää eletään vain kerran ja kaikkien tulisi ottaa tästä elämästä kaikki irti.
Eläkää jokainen päivä niinkuin se olisi elämäsi viimeinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti