Pitää olla iloinen pienistä asioista

En tiiä miksi mulla on just nyt sellainen tosi iloinen olo, vaikka mun käsi huutaa hoosiannaa, kun jouduin "hevosonnettomuuteen". Tattoo sai siis vetopaniikin ja mun käsi oli narussa jumissa, mutta kuitenkin se ei nyt kuitenkaan ollut tän asian pointti.. Lähinnä se, mistä asioista saan olla onnelinen tällä hetkellä. Kuinka monta pientä asiaa oon tänään huomannut mitkä on saanut mulle hymyn huulille, kuten aamulla oli ihana herätä kahden koiran vierestä ja lapset tuli melkein heti aamupalan jälkeen lauleskeleen mun huoneeseen.

K

Mulla on niin unelma tilanne hevostenkin suhteen ja ihania ystäviä tallilla ympärillä, jotka ovat varmasti elinikäisiä mulle. Tänään pyöräilessä kotiin tallilta ja kuunnellessa hyvää musiikkia tajusin oman onnellisuuteni juuri nyt. Kavereita on, vaikka eivät kaikki asiat olekaan samallaista kuin Suomessa eikä heidän kanssaan vietetä niin paljoa aikaa, niin ei se mua haittaa. He osaavat silti piristää ja naurattaa mua aina. Mulla on huippu perheet niin Suomessa kuin täälläkin. Molemmat perheet kannustaa mua ja on mun tukena, eivät hauku tai jätä mua varjoon. Kaipaan kotiin, mutta samaan aikaan en tahtoisi jättää tätä elämää mitä mulla on täällä. Jos saisin yhden toiveen jättää niin se olisi, että saisin nämä molemmat elämät yhdessä, ei tarvitsisi luopua kummastakaan.

KUINKA MONI TEISTÄ JOSKUS HAVAHTUU KUINKA HYVIN ASIAT ON?

Ja nyt ton kommenttimyrskyn takia on kommenttivahvistus päällä, eli kaikki kommentit menevät mun kautta ennenkuin päätyvät nettiin ja jos koen ne epäsopiviksi blogiini niin en tule niitä julkaisemaan :)