Mä en tykkää tästä päivästä

Mulla on nyt ahdistanut viimeisen kuukauden verran, joka ikinen keskiviikko ja en tiiä yhtään, että miksi näin on käynyt. Pahin ketutus on aina aamuisin ja näytänkin yleensä keskiviikkoisin aivan rättiväsyneeltä puljulta, paitsi tänään, kun yritin näyttää normaalilta, mutta turhaan.

Mulla oli siis mun lempparivaatteet päällä ja yllättävän iloisena käppäilin bussille päin kunnes istahdin penkille ja lähdettiin liikkeelle ja tsadam kahvit oli mun sylissä, valkoisella paidalla. No sain hyvän idean miten peitän tän, mun kansio, mitä kannan, joka paikkaan, joten mun kekseliäisyys sai mut paremmalle tuulelle, joka ei kauaa kestänyt, ekaan tuntiin asti. Tunti olisi pitänyt olla kiva, koska katottiin leffaa, mutta kun istahdin niin mun housut repesi, en kestä. Olin niin kiukkunen ja olisin vaan halunnut lähteä kotiin, mutta täällä ei ole niin helppoa vaan lähteä kotiin nukkumaan, kun ei saa olla kuin kolme päivää poissa koulusta lukukauden (semester) aikana, joten jatkoin koulupäivää erittäin kettuuntuneena, kunnes se sai multihuipentuman neljännen tunnin kohdalla, kun mun opettaja otti mun kännykän pois, kun katsoin kelloa,  siismitä?! Kysyin rohkeesti, että miksi otat sen, niin hän oli, että koulussa ei ole sallittua käyttää puhelinta. No, mutta mites sä tiiät millon kello soi?

Ja niin niistä treeneistä. En siis pelaa softballia, vaan tennistä, mutta enhän mä muistanut, että mun lukujärjestys muuttui ja "iloisesti" menin vanhan lukujärjestyksen mukaisesti, eikä kukaan edes mulla sanonut, että olen väärässä paikassa, paitsi yksi opettaja mulle asiasta mainitsi, kun koulua oli jäljellä kaksi minuuttia...

Kattokaa mitä mun kynsillekin kävi tänään. Heppa kävi ylikierroksilla ja kävi kuussa ja mulla jäi ohjat jumiin ja naps. Voin kertoa, että kyllä sattui ja ostostv:mäisesti voisin vielä sanoa, että ei tässä vielä kaikki. Oon vielä kipeä tän lisäksi. Toivottavasti ei kuume nouse niin ei tarvitse pelätä sitä flunssakierrettä, johon yksi on jopa kuollut Krumissa, mutta en silti usko, että mulle ihan niin käy, mutta katsotaan, että miten on aamulla, että uskallanko kouluun mennä vai enkö.

Kuinka moni tietää sen fiiliksen, kun haluisi kertoa jotain positiivistä, vaikka nyt blogiin, mutta ei keksi mitään sanottavaa? Mä nostan tänään kättä tähän asiaan. Ylläolevaa kuvaa katsoessani voin sanoa, että mä olin jopa ihan hyvässä kunnossa, toisin kuin nyt.. Mulle on tullut varmasti ainakin 4kiloa lisää ja hoen sitä itselleni, että ei se haittaa, kun kuitenkin Suomeen palatessani se lähtee melko helpollakin, kun jatkaa sitä elämää mihin jäi - terveellistä elämää. Terveellinen elämä on Amerikassa lähestulkoon mahdotonta, jopa salaatissa on vähintään 300kcal ja vaikka kuinka yritän päivittäin liikkua niin tuntuu, että painoa tulee vain lisää. Mä alan kohta taas häpeämään miltä mä näytän. Näin talvella se ei oikeastaan edes haittaa, kun kuitenkin paljon on vaatetta päällä ulkona sekä sisällä,  mutta kuukauden tai kahden päästä on lähestulkoon mahdotonta pitää esimerkikisä pitkähihaisia päällä. Mun äiti antoi silloin neuvon, että ei kannata limsoja pahemmin juoda, että ne lihottaa, mutta enhän mä juo limsaa täällä paljoa,  silloin vain kun mennään ravintolaan syömään, joka on näin keväisin aika harvinaista, kun kaikilla alkaa harrastukset ja juostaan paikasta a paikkaan b kauhealla kiireellä.. Mun negatiivinen päivä voisi loppua nyt tähän ja voisin iloita sitä, että olen selvinnyt hengissä melkein 6kuukautta ulkomailla yksinäni!

ps. hyvää synttäriä äiti!