Älä anna sen vaivata

No siis ihan ekana mä vaihdan joulun jälkeen koulua tohon paikalliseen eli Krumin lukioon tai sitä voi lukioksi sanoa. Monet ehkä miettii, että miks vaihdan koulua, mutta se on ihan vaan sen takia, että saisin uusia kavereita, jotka olisi lähempänä ja olisin ennen kuutta kotona softballi treenien jälkeen, jotta jaksan jotain muutakin tehdä enkä vain käydä koulua. Koulun vaihdo myötä jää tän hetkiset kaverit toiseen kouluun, mutta ei mulla siellä oli kuin pari kaveria joiden kanssa voisin liikkua koulun ulkopuolella - välimatka on niin pitkä. Ja nyt myös esimerkiksi ratsastuskuvio tulee helpottumaan, kun pääsen aikaisemmin kotiin ja silloin on enemmän aikaa ratsastaa valosalla aikaa, kun mun tallilla niillä ei ole kentällä ollenkaan sähköjä vielä.

En oo onneksi kerinnyt stressaamaan koulun vaihtoa yhtään, kun oon stressannut finalseja eli päätöskokeita ja toistaiseksi on tullu ulos 90-100 paitsi historia meni nipin napin alle "hyvän" numeron, dang it!! Ja aloitin maanantaina bodypumpin, jonka alotin muuten vähän huonoon aikaan, kun mulla oli tänään liikunnan testi, joten mun lihakset oli ihan kuolleet maanantaisesta ja keskiviikon bodypumpista.

Nyt alotetaan siis seuraavalla kaavalla salilla mun hostäidin kanssa, ti bodycombat, to bodypump ja la zumba ja cycling vuorotellen. Jos vaikka pääsis kuntoon taas tässä samalla :D

Nyt mun on taas pakko palata monisteiden pariin ja jaksaa lukea vielä huomisiin kokeisiin ja sitten alkaakin joululoma.

KUINKA MONELLA ON MUUTEN JOULUFIILISTÄ? Mulla ei oo yhtään sellanen olo, että keskiviikkona on joulu ja pakko myöntää, että pelkään keskiviikkoa jo niin paljon tai oikeastaan enemmän pelkään tiistaita, kun skypetän mun perheelle Suomeen, kun teillä on silloin joulu. Tiedän, että päästän varmaan niin muhkeat itkupäräytykset, että ei ole tässä maassa edes nähty.. mutta sanoin mun hostäidillekin jo, että ei kannata ihmetellä jos mun silmät on punaset tiistaina ja oon muutenkin tosi itkuherkkänä, se onneksi ymmärsi asian tosi hyvin ja onhan sillä jo kokemusta kertaalleen siitä, joten toivon, että en ihan kauhun valtuun itkun kanssa joudu...